9. raskausviikko - eikäku seitsemäs

Varhaisultra. Vihdoinkin. Sairaalassa edellisen keskeytyneen keskenmenon hoitanut lääkäri morjesti minut muistaen ja kysyi kuulumiset, kuukautiskierron ja miten olen palautunut. Jostain syystä valehtelin kaiken olevan ok, vaikka meinasinkin yrjötä mukana olevan kandin päälle jännittyneenä. 

Kandi ultrasi ja lääkäri muisti minulla olleen myoomia, jotka yhdessä siinä samalla tutkivat. Joo, se kohdun etuseinämässä oleva on taas yli viisisenttinen ja nyt se edellinen/joku muu toinen on jossain rakon seudulla. Painetta tulee joka suunnasta, joten ei ihme jos tuntuu kipuja ja pissalla saa rampata.

Aluksi näytti ettei löydy mitään muuta kuin myoomia, mutta sitten kandi ihan vahingossa löysi kohdun. Ruudulla se näkyi yllättävän isona, kauniin pyöreänä. Esiin tuli alkio, jonka sydän läpätti ensin ruudussa ja sitten huoneen kaiuttimista. "Siinä on alkio ja hyvin kuuluu syke" lääkäri hymyili maskin takaa. Mun jännitys laukesi siihen paikkaan. Mytty oli kuin olikin eläväinen pienoinen, eikä vain mielikuvituksen tuotetta💖 

Sitten ne huonommat uutiset.

CRL oli useista eri kulmista mitattuna vain 7.5 - 8mm ja kone laski, että koko vastaa viikkoa 6+5. Huomasin, miten lääkäri yritti mutisten saada isompia mittoja vaihtelemalla kuvakulmia. Ei ollut mitta ehkä ihan mieleinen tulos lääkärinkään mielestä.. Kysyin alhaisia hCG tasoja ja mainitsin epäilyksiäni myöhäisestä kiinnittymisestä, mutta lääkäri tyytyi vain sanomaan, että kahden viikon päästä uusi ultra ja jos syke kuuluu ensi kerrallakin, kaikki ok.

klikkaa tästä ja tästä kuvien tekijänoikeuksiin

Vähän jäi vieläkin hämmentynyt olo, kun ensin lääkäri oli iloinen sykkeen löytymisestä, mutta sitten mitat saadessaan muuttui mietteliääksi. Lasketusta ajasta ei myöskään sanonut mitään, eikä sitä edes laskettu. Ultrakuvaakaan en saanut. Lääkäri sanoi, että sydän sykkii ja se on tärkeintä, mutta jos alkaa vuotamaan tai tulee kipuja niin heille soitto asap. Eli lienee lääkärikin varautunut pahimpaan.

Jos olisin varma esim. kiinnittymishetkestä, niin varautuisin kyllä itsekin täyttä häkää jo keskenmenoon. Tällä hetkellä kuitenkin pidän mahdollisena, että raskausviikot saattavat pitää paikkansa suhteessa alkion "oikeaan" ikään, koska kiinnittyminen on tapahtunut myöhään. Lisäksi hänen sydän sykki voimakkaasti, joten en minä voi viettää meidän yhteistä aikaa ajatellen, että kuolema niittää sadon kohta. Tällä hetkellä minä olen elävän pienoisen sekä emo että pesä, niin kauan luoja meille yhteistä aikaa suo. 

Totta puhuen kaikesta tästä tulee itku vähän väliä.. Nyt on silti jatkosuunnitelmissa se, että seitsemäs raskausviikko alkoi alusta. Menen ensi viikolla normaalisti neuvolaan, jossa toivottavasti kuullaan sydänäänet, ja sitten seuraavalla viikolla uudestaan ultraan, joka sinetöi vihdoinkin jonkinlaisen lopputuloksen tälle tarinalle. 

8. raskausviikko

Uusi raskausviikko ja uudet kujeet. Aaltoilevaa kuvotusta lukuun ottamatta mieli on seesteinen, vaikka keho käy läpi eri tuntemuksia. Rinnat ovat tolkuttoman isot ja arat, erityisesti sivuista. Valkovuotoa holahtelee välillä. En muista onko ollut kertaakaan puhetta, mutta nännipihoja reunustaa tumma kehä ja nännipihat itsessään ovat jopa turvonneet. Lisäksi röyhtäilen päivittäin useamman kerran. Ja vatsan turvotus ihan hullua.

On outoa olla jo kahdeksannella raskausviikolla, kun tuntui että ensimmäiset viikot meni vain selvitellessä, onko sitä edes raskaana vai ei. Toki en vieläkään ole turvallisilla vesillä ja hitaasti nouseva hCG ei hirmu suuria toiveita tulevasta anna, mutta sen suhteen olo on nyt kaiken kaikkiaan luottavaisempi, että tässä on kyse ihan oikeasta raskaudesta.

Nyt on pahin paniikkinappula pois vihdoinkin päältä ja ihan kuin olisi alkanut raskaus uudestaan!

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tästä viikosta olenkin oikeasti nauttinut. Välillä kuvotus saa irvistämään kuin Pennywise, mutta olen huomannut nauttivani kuvotuksesta. Se luo uskoa. Uskon myötä huomasin eksyväni  lastenvaatesivustoille. Kävin myös äänestämässä Kelan äitiyspakkauskuoseja tuleville vuosille. Suunnittelin jopa mielessäni, että voisimme muuttaa huonejärjestystä ja majoittua vauvan ensimmäiseksi talveksi huoneeseen, jossa on hellää lämpöä antava pönttöuuni.

On kutkuttava ajatus, että aivan kohta minulla on varhaisultra. Ajatus lämmittää. Vihdoin saan kysymyksiin kunnollisen vastauksen. Pelko on tietenkin luonnollisesti yhä taka-alalla, että jos hän ei olekaan hän vaan jotain mitä ei ole olemassa, tai sydän ei enää sykikään, tai hän ei kasva terveellistä tahtia, tai sykkeestä huolimatta lopputulos tulee olemaan sama kuin aina ennenkin. 

Toisaalta, keskenmenoja alettaisiin luultavasti nyt selvittämään tarkemmin jos käy huonosti. Eli tavalla tai toisella hommat etenevät, oli uutiset sitten miten huonot tai hyvät tahansa. Mutta nyt kuitenkin haluan olla optimistinen ja raskaana niin kauan, kuin siihen on aihetta!

7. raskausviikko

Rv 5+6:n tullut tuhruvuoto jäi vain hetkelliseksi tuhruksi, eikä vuotoa ole enää ollut. Kramppeja on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän. Osa varmasti jännityksestä kuviteltuja, osa selkeästi todellisia. 

Tuntui typerältä luoda itselleni turhia toiveita, mutta huomasin rintojeni oikeasti kipeytyvän - koko ajan enemmän ja enemmän. Havahduin, että minulla oli nälkä heti herätessä ja kuvotti koko ajan. Lisäksi on alkanut röyhtäyttelemään ja ikenetkin vuotavat verta. Raskausoireet tuli siis takaisin, ihan käsittämätöntä! Tahtomattani toiveet heräsi. Tällä hetkellä tunnen olevani enemmän raskaana kuin aikaisemmin. Ehkä sittenkin matkassa on joku..? 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

 

Ensilumi satoi verikokeiden tuloksia soittaessani. hCG oli 3565. Olin yllättynyt. Tosin puolet isompi lukema oli toiveissa ja olisi vienyt heti turvallisille vesille. Nyt tuplaantumisaika on enää vain 66 tuntia, eli pidentynyt sekin, joten ei toiveet katossa ole. Mutta olisin kuin olisinkin saanut digiin kaikkien himoitseman 3+ tuloksen heti viikon alussa. 

Terkka oli (ehkä itsekin hCG:stä huolestuneena?) jo kerennyt tehdä lähetteen varhaisultraan, joka on onneksi jo kuun lopussa, mutta satuilin silti kärsiväni oireettomuudesta, tiputteluvuodosta ja krampeista - tai ei se nyt varsinaisesti satuilua ollut, koska kaikkia olen kokenut viime päivinä. Ja jos tämä on ku, en todellakaan halua kokea yksin kaukana kaikesta asuvana sitä, että saan sisäisen verenvuodon. Ei tänne periferiaan noin vain ambulanssia akuutissakaan tilanteessa saa, koska se ainut voi olla 150km säteellä missä vain. 

On kyllä sekaiset fiilikset. En tiedä yhtään mihin ja mitä uskoa. Yhtenä hetkenä koen toivoa, toisena pelkään alhaisen hCG:n tarkoittavan tulossa olevaa keskenmenoa ja kolmantena hyperventiloin paniikissa kohdunulkoista. Onneksi kohta selviää, onko kyseessä ihmemies MacGyver, Wonder Woman vai jotain, mistä pitää päästä eroon.

Noh, toistaiseksi olen siis vielä kuitenkin raskaana ainakin jossain määrin.

6. raskausviikko

Kirjoitin pitkän rimpsun halusta uskoa ja toivoa - sitten yksi väärä napin painallus ja se kaikki katosi tulematta enää takaisin. Tilanne täällä taustalla on totta puhuen sama, koska eihän tämä raskaus nyt mennyt lainkaan niin kuin piti. Tai ehkä se meneekin.

Kuvotus ja närästys hävisi nappia painamalla jossain rv 5+1 vaiheessa. Siinä vaiheessa aloin pelkäämään pahinta. 

Neuvolasta soittivat iloisesti uudet verikokeiden tulokset: 801. Hyvin kuulemma noussut, joten hoitaja varasi hihkuen neuvolaan ajan. Minä taas en luottanut nousuun laisinkaan, sillä edelliseen laskettuna tuplaantumisaika oli vain 56 tuntia. Teki mieli sanoa hoitajalle, että miksi sä valehtelet. Aikaisemminkaan ei ole ollut kehuista huolimatta päättynyt raskaus hyvin. Sain viikon päähän taas verikokeet, jotta rauhoittuisin. Varhaisultraan ei ole kuulemma tarve.

Rinnat alkoivat mennä kipeiksi, väsymyskin nousi potenssiin sata, mutta aikaisemmin selkeät kuvotus ja närästys on edelleen loistanut poissaolollaan. Sitten tuli ihan kohtuulliset krampit seuraksi parin päivän ajaksi, kunnes hävisivät. Rv 5+6 tuli sormelle ruskeaa tuhrua ja seuraavan yönä kramppaili jo huolella. Tuhrua ei kuitenkaan enää ole ollut, eikä oikeastaan kramppejakaan.   

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tällä hetkellä en osaa sanoa missä mennään. Digin liuskat vahvistuu. Eikä vuotoa ole vieläkään. Mutta kovin optimistinen ei olo ole, mut toisaalta vähän varauduin jo tähän lopputulokseen, koska myöhäinen kiinnittyminen mitä suuremmalla todennäköisyydellä menee kesken. Hävinneet raskausoireet myös antoi viitteitä, että jotain ei-toivottavaa on tulossa. Henkisesti olen ok, harmittaa enemmän miehen puolesta, kun se kerkes just taas innostua.

Eniten kuitenkin pelottaa, että jos tämä nyt on keskenmeno ja tämäkään ei poistu spontaanisti, tai tämä on tuulimuna taikka kohdunulkoinen, ja alkaa taas lääke- ja sairaalarumba. Sitten saa taas odotella, että kierto normalisoituu, että pääsee yrittämään uudestaan. Kello käy, kello käy. Vielä yhdet verikokeet käyn ensi viikolla. Se on se ratkaiseva verikoe, ellei selkeä vuoto ala ennen sitä.

5. raskausviikko

Oireita? Pientä kuvotusta ajottain, välillä väsyttää ihan sairaasti, valkkaria kohtuullisesti, kn ylhäällä ja pehmeä, puuskittainen (yö)hikoilu. Ja hajuaistin terävyys! Mies ei haista ollenkaan tai niin vahvasti samoja asioita mitä minä. Ja aamulämpö on korkealla. Välillä nippailee. Rinnatkin oikeastaan ihan normaalit, ehkä vain vähän turvoksissa. Mutta ei kipeät tai arat. Ei ole 247 selkeästi läsnä olevaa oireilua, joka sai tietysti vähän epäilemään, olenko ollenkaan raskaana. 

Plussauutinen tuli niin yllätyksenä, että en ollut laskenut edes raskausviikkoja. Huomasin myös pari päivää menkkojen poisjäännistä, että niin, en ole soittanut neuvolaankaan vielä. Mietin jopa, että koska soitan vai soitanko ollenkaan(!). Havahduin ajatukseeni. Miksi hitossa en soittaisi?

Vaikka sanoin, etten jarruttele, hitaasti tummenevat raskaustestit saivat kuitenkin pelkoja hieman pintaan ja huomasin taas himmailevani. En tiedä miksi sitä kaunistellen kirjoittaa aina "hieman", "ehkä", "vähän" tms. vähätteleviä täytesanoja, kun totuushan on se, että pelkään iloita liikaa, jos se taas viedään pois. Keskenmenoja kokeneet varmasti tunnistavat kaikki nämä samat tunteet.

Soitin neuvolaan. Saan hcg:n varmistamiseksi verikokeet. Iltapäivällä luin tulokset: 135. Googletan (virhe!) - aika alakanttiin.. Tärisen ja tästä seuraava stressin aihe. Seuraavana päivänä neuvolasta soitetaan. Pelkään kuollakseni. Mutta kuulema aivan normaali(n) raskauden lukema  ja varsinkin jos on vasta kiinnittynyt. Saan kuitenkin oman mielenrauhan vuoksi ensi viikolle uudet labrat. Tuloksien perusteella sitten jatkosuunnitelmat.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Päätin ravistella tärinät ja jännityksen pois ja tajusin, että asenteeni ei ole enää pelkkää pessimistisyyttä, vaan silkkaa negatiivisuutta. Muistutan itseäni, etten voi monillekaan asioille mitään, joten tästä eteen päin aion nauttia raskauskuplastani täysin siemauksin - kesti se sit loppuun tai ei. Ei vaan enää jaksa koko ajan pelätä pahinta, koska siinä pelon vallassa jää kokematta monta hyvää asiaa.

Uudestaan raskaudesta innostuneena menin heti täyttämään tyyliin netin jokaisen raskauslaskurin. Olen tätä kirjoittaessa viidennellä raskausviikolla. Laskettu aika olisi 10.7.2023, plus miinus 1-2 päivää riippuen kierron pituudesta. Tähän aikaan vuodesta syntyy taiteellisia ja luovia rapuja, jotka kuuluvat  vesimerkkeihin.

Kylmän talven lapsena en ikinä ole ajatellut heinäkuun olevan lapseni syntymäkuukaukausi, koska kesä, helle ja ötökät, mutta heinäkuuhan on järjellä ajatellen ihan huippukuukausi! Lapsi ei putkahda maailmaan keskelle kylmintä sydäntalvea pienenä nyyttinä, mutta kerkeää kuitenkin kasvamaan seuraavaa talvea kohti kohisten entistä enemmän omanlaiseksi persoonaksi. 

Vakuutan itselleni neuvolan kanssa käydyn puhelun jälkeen, että minä-olen-raskaana ja niin kauan, kunnes toisin selkeästi todistetaan. Seuraavana päivänä tehdyt Clearbluet liputtavat myös edelleen raskauden puolesta, joten perkele - olen oikeasti raskaana ja raskaana minä pysyn loppuun saakka!

Yk7 - oireet oviksesta lähtien

Kp1-kp5 Menkat. Ensimmäisenä päivänä oli aivan kaameeta kramppailua ja hyytymiä tosi paljon, mutta kohtuulliset menkat muutoin. Kp5 aloitan juomaan taas (veri)greippimehua. Kp4 Seksiä ♥

kp5 Seksiä ♥

.

.

kp8 Sain vihdoin taas uuden mittarin ja tänään pääsin mittaamaan, AL 36,21'C. Seksiä ♥

kp9 AL 36,29'C.

kp10 AL 36,10'C. Vv selkeästi lisääntynyt ja cream, alkoi taas hienoisen limatulpan irtoamisen jälkee, myös himot alkoi, kn HS. Seksiä ♥

kp11 AL 36,16'C. Kn high ja medium, sekä firm. Himottaa. Vv selkeästi juoksevampaa. Ovistesti hyvin haalee.

kp12 AL 36,07'C. Kn HS, himottaa, vv waterya. Ovistesti haalee. Seksiä ♥

kp13/dpo-2 AL 36,21'C. Kn HS ja tuntuu että olisi auki tai ainakin aukeamassa, himottaa, vv watery. Ovistesti aamulla selkeästi tummempi, illalla aika lähellä plussaa. Seksiä ♥

kp14/dpo-1 AL 36,27'C. Illalla täysin selkeä o-plussa. Kn HS, alakerta limainen ja pehmeä, mutta ei egg white limoja eikä tuu alas asti. Kn tuntuu aukinaiselle. Himottaa edelleen. Seksiä yritettiin, vaan ei mitään tullut. Mies joi ja oli liian humalassa 😒Petyin ja otin tosi raskaasti ettei tänään saatu talleteltua, mutta toisaalta eipähän ole epäedullisia siittiöitä nyt ovista odottamassa..

kp15/dpo0 AL 36,18'C. Kn HS, watery edelleen - kunnes alkaa lorahdella ihan kunnolla limaa ja koko alakerta on hyvinkin vastaanottavainen. Himot hyrrää edelleen. Ovistesti ihan kirkuva plussa (ns. "peak"?). Seksiä ♥ parhaimmat eggikset kerkesi mennä päivän mittaan ohi, toivottavasti ei liian myöhäistä. Illalla lämpö oli vain 36,17'C! Normaalisti siis iltalämpö on 36,4-36,6 välillä. Ehkä ovis on nyt/ensi yönä?

kp16/dpo1 AL 36,32'C. Katsotaan mihin Fertility Friend ja Countdown to pregnancy merkkaa oviksen. Aamulla oli ovistesti vielä plussa, mutta selkeästi eilistä heikompi. Ip:n testi ihan roimasti viime päiviä hailakampi. Myös vv muuttui creamiksi. Kn tosi kaukana ja pehmeä. Rinnat turvonneet ja painavat. Uskallan väittää, että ovulaatio oli viime yönä, eli piinailu alkakoon!

kp17/dpo2 AL 36,40'C. Vv todella selkeä cream. Kn HS. Rintojen turvotus jatkuu.

kp18/dpo3 AL 36,53'C. Creamia vv:tä yhä aivan selkeästi verrattuna kuivaan kauteen. Kn todella ylhäällä ja pehmeä. Rintojen turvotus jatkuu, nännien arkuus alkoi, joskaan ei mitään älytöntä arkuutta. Ei ihan kramppeja, mutta illasta alavatsassa tms jossa menkkakivutkin kohdistuu, tuntuu hieman menkkamaiselle. En ihan osaa sanoa täysin mikä sana kuvaisi olotilaa parhaiten, mutta jomotusmaista. Fertility Friend sanoo ovulaation olleen kp15, Countdown to pregnancy taas kp16. Uskon, että kumpikin on oikeassa.

kp19/dpo4 AL 36,63'C. CtP siirtää ovulaation kp15:sta nyt myös, eli olisi dpo4 molempien mukaan menossa. Vv:tä tosi paljon, alakerta ihan "märkä" ja vv erittäin selkeä cream laadultaan, sitten alkaa vv:n määrä "hyytymään" päivän mittaan ja samalla kn siirtyy ja muuttuu MM. Nännien arkuus laimenee.

kp20/dpo5 AL 36,43'C. Jomotusmaiset tuntemukset somewhere there havaittavissa edelleen. Kn kaikkea MM/HS väliltä ja vv edelleen cream. Nännit ei kovinkaan arat, rinnat edelleen turvonneet ja painavat. IL vaivaiset 36,07'C.

kp21/dpo6 AL 36,69'C. Kn hyvin kaukana, pehmeä, vv joo cream, mutta saharan suuntaan ollaan menossa. Rinnat painavat, nännit ei tunnu yhtään aroilta enää. Pienen pientä alavatsajomotusta tms. aina hetkittäin, mutta ei sitäkään enää niin selkeästi kuin aikaisemmin. Ihan tavallinen olo kaiken kaikkiaan.

kp22/dpo7 AL 36,47'C. Ihan kiva dippi, mutta tätä ei voi laskea chartiin mukaan. Heräsin täysin kuutamolla mittaamaan ja samalla kun mittari piippasi lukeman, havaihduin että naapurissahan roihuaa piharakennus. Soittaessani naapurille huomasin kellon olevan vasta 4:15 (naapuri ok, rakennus entinen). Eli luultavasti ei ole dipannut lämpö mihinkään. Kn ensin kaukana, sitten siirtyy keskivaiheille ja tuntuu nenänpäälle. Alakerta kuiva ja napakka. Olo kaikin puolin oireeton, pl. rintojen turvotus. Jos vielä pari päivää sitten kävi mielessä tärpin mahdollisuus, ei sitä enää ole.

kp23/dpo8 AL 36,55'C. Normaali olo, mitä nyt mieli täysin vuoristorataa ja sen huomaa kyllä lämpökäppyrästäkin. Kn HS/HM. Alakerta lähes kuiva, hieman eilistä pehmeämpi. Vähän alavatsakrampin tapaista aamupäivällä.

kp24/dpo9 AL 36,66'C. Kn Kn MM, vv lähtee lisääntymään. Nännien arkuus kaikkoaa.

kp25/dpo10 AL 36,52'C. Kn MF, vv lisääntyy. Ei-herkkä One step nega. Katseet ensi kiertoon.

kp26/dpo11 AL 36,69'C. Kn HS/MM, vv:n tulo hieman tasoittuu.

kp27/dpo12 Aamulämpö jäi mittaamatta. Vv:n tulo tasoittunut, rinnat normaalihkon oloiset.

kp28/dpo13 AL 36,65'C. Aamulämpö ei olekaan vielä tippunut? Kn HS, vv edelleen cream, selkeästi kuivaa kautta enemmän, alakerta pehmeä. Testaisin varuilta, jos ois testejä, mut eipä oo enkä kyllä lähde ostamaankaan, koska niin paljoa en luota positiivisen mahdollisuuteen :D

kp29/dpo14 AL 36,57'C. Mutta en oo varma kellojen siirron takia miten relevantti tuo lukema on. Mittasin eka kolmelta ja lähes sama tulos oli sitten viideltä, mut mitä lie se kello oli oikeasti. Menkkamaisia kramppeja. Eiköhän ala ihan kohta. Alakerta kuiva, mutta koostumus cream, kn HS/HM.

kp30/dpo15 AL 36,83'C. MITÄ VITT?! Hei rakas kroppa nyt ei ole oikea aika pelleillä lämpöjen kanssa :( yöllä oli hirmuinen hiki, ajattelin että lämmöt tuli alas, ei ylös? Menkkakramppailee enempi vähempi koko ajan, välillä kipeästikin. Aamulla vähän paha olo, koska oli niin nälkä, myöhemmin kuvotus ja päänsärky ottaa vallan. Kipeä ja kuumeinen olo, joka pahenee iltaa kohti. Kn HS/HM.

Tein aamulla reilu puolen tunnin pidätyksellä töissä rfsu:n testin. Mitä ihmettä, heti tuli toinen viiva !? Kävin ruokkiksella hakemassa apteekin ultran ja oli toinen viiva juu, mutta haalea, pregcheckin liuska positiivisen alulle näyttää sekin! Missä vaiheessa mulla on kyytiläinen tullut matkaan?! 😱

Ei ole kiinnittymisdippiä nähtävillä ja dpo10 tuli tyylipuhdas nega! Tosi vaikea uskoa tällä hetkellä, mitä näen testeissä (tärinänkin vuoksi :D). Onko tämä plussa - ihan oikea plussa? Ehkä huomisaamuna toinen apteekin ultra ja pc:n liuska kertoo paremmin totuuden, missä mennään. Tekisi mieli itkeä ilosta ja huutaa onnesta, mutta en uskalla. En kerro edes miehelle.

kp31/dpo16 AL 36,60'C. Olisi pitänyt varmaan jättää mittaamatta. Heräsin yhden maita yöllä ja mittasin, oli 36,44'C. Kun sitten viideltä nousin ylös normaaliaikaan, oli lämpö saman verran. En halunnut uskoa, joten mittasin heti perään uudestaan. Tuo on siis aamun paras tulos ja silti pari kymmenystä alle eilisen lämmön.

Edelleen yllättävän heikot positiiviset pc:ssä ja ultrassa aamun ekasta pissasta. Tokihan testit eivät ole suoraan verrannollisia eilisiin, koska eiliset tehty eri aikaan ja vähemmästä pidättämisestä, mut.. luulis olevan tänään selkeästi vahvemmat kuin eiliset? Rfsu - joka testattu about samoissa olosuhteissa kuin eilinen - on sentään eilistä selkeämpi vahvempi. Mua pelottaa. Vaikka heti herätessä ihan vähän kuvottaa ja on pala kurkussa. Laitoin digit tilaukseen ja ravistan itseäni kunnolla. Nyt ei ole aika (yli)analysoida ja dramatisoida. 

Todella sekavat tunteet. Ensin kädet tärisi ja hymyilin, sitten iski heti perään pelko, epäusko, onnellisuus. Toisaalta kiitollisuus ja toisaalta kaipuu. Julkaisen tämän jo nyt, enkä jää odottelemaan lopputulosta, olkoon se sit mikä vaan. Viimeksi himmailin, peruutin ja välttelin. Ravisteltuani itseäni ajattelin peloistani huolimatta ottaa tyystin toisen taktiikan tällä kertaa, ihan jo tästä päivästä alkaen. Asioihin ei voi itse vaikuttaa, joten mitä sitä turhaan pidättelemään ja salaisuuksia säilömään, tai odottamaan aina vaan seuraavaan päivään. 

Menkat on siis myöhässä ja positiivisia raskaustestejä tehty.
Meille on tulossa rapu!  🦀💖
Kyytiläisen laskettu aika on laskureiden mukaan noin 10.7.2023.