sunnuntai 13. marraskuuta 2022

6. raskausviikko

Kirjoitin pitkän rimpsun halusta uskoa ja toivoa - sitten yksi väärä napin painallus ja se kaikki katosi tulematta enää takaisin. Tilanne täällä taustalla on totta puhuen sama, koska eihän tämä raskaus nyt mennyt lainkaan niin kuin piti. Tai ehkä se meneekin.

Kuvotus ja närästys hävisi nappia painamalla jossain rv 5+1 vaiheessa. Siinä vaiheessa aloin pelkäämään pahinta. 

Neuvolasta soittivat iloisesti uudet verikokeiden tulokset: 801. Hyvin kuulemma noussut, joten hoitaja varasi hihkuen neuvolaan ajan. Minä taas en luottanut nousuun laisinkaan, sillä edelliseen laskettuna tuplaantumisaika oli vain 56 tuntia. Teki mieli sanoa hoitajalle, että miksi sä valehtelet. Aikaisemminkaan ei ole ollut kehuista huolimatta päättynyt raskaus hyvin. Sain viikon päähän taas verikokeet, jotta rauhoittuisin. Varhaisultraan ei ole kuulemma tarve.

Rinnat alkoivat mennä kipeiksi, väsymyskin nousi potenssiin sata, mutta aikaisemmin selkeät kuvotus ja närästys on edelleen loistanut poissaolollaan. Sitten tuli ihan kohtuulliset krampit seuraksi parin päivän ajaksi, kunnes hävisivät. Rv 5+6 tuli sormelle ruskeaa tuhrua ja seuraavan yönä kramppaili jo huolella. Tuhrua ei kuitenkaan enää ole ollut, eikä oikeastaan kramppejakaan.   

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tällä hetkellä en osaa sanoa missä mennään. Digin liuskat vahvistuu. Eikä vuotoa ole vieläkään. Mutta kovin optimistinen ei olo ole, mut toisaalta vähän varauduin jo tähän lopputulokseen, koska myöhäinen kiinnittyminen mitä suuremmalla todennäköisyydellä menee kesken. Hävinneet raskausoireet myös antoi viitteitä, että jotain ei-toivottavaa on tulossa. Henkisesti olen ok, harmittaa enemmän miehen puolesta, kun se kerkes just taas innostua.

Eniten kuitenkin pelottaa, että jos tämä nyt on keskenmeno ja tämäkään ei poistu spontaanisti, tai tämä on tuulimuna taikka kohdunulkoinen, ja alkaa taas lääke- ja sairaalarumba. Sitten saa taas odotella, että kierto normalisoituu, että pääsee yrittämään uudestaan. Kello käy, kello käy. Vielä yhdet verikokeet käyn ensi viikolla. Se on se ratkaiseva verikoe, ellei selkeä vuoto ala ennen sitä.

10 kommenttia:

  1. Haluaisin ajatella asiaa kuitenkin edelleen positiivisen kautta. Teillä hcg on noussut aika hyvin, vaikka tuplaantuminen ei ole ihan 48 tunnissa tapahtunut. Jokainen keho on yksilö, joten myös raskaushormoni nousee yksilölliseen tahtiin. Pieni vuotelukin kuuluu todella monen odottajan raskausaikaan. Mietin, voisitko vielä kuitenkin pyytää ultra-aikaa neuvolan kautta, kun mukaan on tullut kevyttä vuotelua? Saisitte ainakin varmistuksen raskauden sijainnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, itseasiassa se tuhruvuoto loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jäinkin nyt myös miettimään, että voisiko sittenkin olla vain harmitonta.. Ei haluaisi oikein turhia toiveita antaa itselle, koska hCG ei nouse optimaalisesti ja oireita katosi, mutta toisaalta minäkin olen kuullut paljon loppuun asti onnellisesti menneistä raskauksista matalista hcg-tasoista huolimatta. Käyn tällä viikolla uudet hcg:t ja kun neuvolasta taas soittavat tuloksia, aion nyt samalla vaatia ultran. Eihän tällaisesta epätietoisuudesta tule mitään :/

      Poista
    2. Kuulostaa erinomaiselta suunnitelmalta! Tiedätkö, muistan forumilta myös yhden odottajan, jolla hcg nousi toooodella paljon hitaammin kuin sulla (sullahan tuplaantuminen on melkein 48 tuntia!), mutta silti hän sai aivan terveen vauvan. Aina kaikki ei mene kuin oppikirjassa. Mahtavaa myös, että tuhruvuoto loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tulehan sitten jossain välissä kertomaan kuulumisia. Täällä eletään jännityksessä mukana!

      Poista
    3. Myönnän etsineeni googlesta onnistumistarinoita matalista hCG-tasoista huolimatta ja kyllähän niitä on yllättävänkin paljon! Joku tokaisikin, että ehkä ihmisten on helpompi vain niistä huonoista tarinoista kertoa huolensa julki, kuin niistä onnistumisista.

      Sain tänään uudet hCG:n tulokset ja eipä tuota tuomiota suuntaan tai toiseen vieläkään tullut. Ei mikään huipputulos, mutta suunta on ylöspäin edelleen ja nyt numeroita on jopa neljä peräkkäin. Katsotaan miten etenee ja mitä mieltä neuvola on, kunhan soitto sieltä tulee. On kyllä tosiaan yhtä jännitysnäytelmää!

      Poista
  2. Kumpa osaisin sanoa jotain lohduttavaa sinulle, kahden keskenmenon kokeneena en silti osaa löytää oikeita sanoja, toivon vain niin kovin että raskautesi jatkuu <3 Täällä panikoidaan ja maalataan piruja seinille viikolla 5+1 kun raskausoireet katosivat. Henkisesti en enää jaksaisi alkaa yritysrumbaan uudelleen, meillä toisen lapsen yritystä takana 2 vuotta, jonka aikana 1 keskeytynyt keskenmeno ja toinen hyvin varhainen km..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi ja tsempeistä ♥ Onnea raskaudestasi, ja toivon myös sen jatkuvan ♥ ja olen pahoillani menetyksistänne :(
      Tuo henkinen puoli onkin se paskin juttu näissä keskenmenoissa. Yhdessä hetkessä sitä miettii että taasko tätä samaa jargonia ja saa aina odottaa että homma on lopullisesti ohi, toisessa hetkessä sitä huomaa miten voimakkaasti kiintynyt johonkin ihan olemattoman kokoiseen möykkyyn sitä onkaan ollut ja menetys raastaa.
      Välillä tulee mietittyä historiaa, että ennen on varmaan ollut helppoa tämä alkuraskauden aika - sitä jäi kuukautiset tulematta ja voitiin paksusti vuodon alkuun tai ihan loppuun saakka ja thats it.

      Poista
    2. Näinhän se on, toivotaan meidän molempien mielenterveyden kannalta että päästään maaliin saakka, josko heinäkuussa saa hengähtää helpotuksesta! Itse huomaan katkeroituneeni tämän parin vuoden aikana ja ärsyynnyn valtavasti puolituttujen vauvauutisista, etenkin niistä yllätys- ja vahinkoraskauksista. Elämä tuntuu vaan välillä niin epäreilulta :/

      Poista
    3. Tässä kyllä alkaa olla oma mielenterveys ainakin niin koetuksella, että jos tästä selviää sekä henkisesti että fyysisesti, niin minulla on tunne että selviän mistä vain :D Mutta tunnistan nuo samat fiilikset! Erityisesti tuo keväinen keskenmeno korpeaa kyllä vieläkin ja erästä nimikaimaani, jolla oli sama laskettu aika ja jonka raskaus meni täydellisesti ja pienikin oli sitä samaa, niin hänen kanssaan en ole voinut olla vieläkään tekemisissä. En pidä tästä (uudesta) ominaisuudesta itsessäni, mutta luulen kaverini ymmärtävän jollain tasolla, koska hän on antanut minun olla rauhassa eikä "hiero" asiaa kasvoilleni. Pitäisi oppia elämään asian kanssa, mutta vaikeaahan se on.

      Kiitos paljon kommenteistasi! Tulehan kertomaan miten raskautesi on edennyt. Toivon sen etenevän turvallisesti täynnä onnea ♥

      Poista
    4. Tämä katkeruus on tehnyt minusta kyllä semmosen valittavan akan, että ihan on ikävä sitä omaa vanhaa itseäni :D Pysyn linjoilla jatkossakin, tsemppiä ja jaksamista sinne <3

      Poista
    5. Kyllä mun mielestä katkerakin saa olla. Kunhan muistaa, ettei ihan täytä ajatuksiaan sillä kokonaan :) Kiitos, samoin ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi !
Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostispämmin vuoksi, joten joskus kommentin
julkaisussa saattaa kestää, mutta jokainen kommentti julkaistaan ja jokaiseen vastataan.