10. raskausviikko

Vannoin, etten koskaan doppleria ostaisi, mutta koska toka/vika ultra sattuu juuri työpäivään joudun olemaan aamupäivän töistä poissa, niin syy ostoon oli mielestäni perusteltu. Jos ei löydy sydänääniä, sanon vain käyväni lääkärissä ja korvaan poissaolon joku päivä. Mutta jos löytyy äänet, niin voin silloin rehellisesti kertoa käynnin syyn eikä minun tarvitse korvata poissaoloa.

Tilasin Angelsounds jpd-100s kotidopplerin (mukana tuli iloisena yllätyksenä muuten neljä putelia uä-geeliä). Kokemuksista kertovat ihmiset löysivät sydänäänet helposti ja tosi aikaisillakin viikoilla, jopa 8+. En itse kuitenkaan odottanut kuulevani mitään mojovan hylkeenrasvakerrokseni takia. 

Yritin opetella netin kautta ensin mikä ääni tarkoittaa mitäkin. Vauvan syke on viikoista riippuen 140-180bpm ja kuulostaa laukkaavalta hevoselta tai junalta, istukka on kuin puiden huminaa whuuuuuu ja napanuora ilmeisesti kuin pyykinpesukoneen wowowow, oma syke tum, tum, tum ja sikiön liikkeet kuulostaa uimiselle/sukeltamiselle.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Hieman alaoikealta löytyi kohta, jossa kuului ääniä jota muualla ei kuulunut. Aloin kuuntelemaan aamulla ja päivällä tiettyyn aikaan (ihan vain pari minuuttia kerrallaan) sieltä tarkemmin. Onnistuin löytämään sijainnin päivä päivältä nopeammin ja lähes aina sieltä kuului kaukainen juna - tsukutsukutsuku, joka oli selkeästi muita ääniä nopeatempoisempi. Se vain jää dominoivien wowowowwow:n sekä whuuuuun alle, joten en osaa sanoa onko kaukainen juna  sikiön syke, koska en pysty kuulemaan yksistään sitä ääntä. 

Rv 9+6 kuului jotain, mitä oikein säikähdin. Ensin bongasin tsukutsukutsukun ja sitten yks kaks ihan kuin joku tekisi voltteja veden alla! En halua luoda itselleni turhia toiveita jos tulkitsenkin kaiken mönkään, mutta kuuntelin YouTubesta sikiön liikkeitä ja ainakin tämän videon kohdasta 4:24 alkaen samalta minullakin kuulosti. Te ketkä doppleria olette käyttäneet, kuulostiko sikiön liikkeet kuten ko. videossa kuullaan? 

Tässä eletään nyt tosi kriittisillä viikoilla ja se jännittää älyttömästi. Vuoden takainen pieni ei jaksanut kasvaa enää 9+4:n jälkeen. Pelottaa. Varsinkin oireiden puolesta - katosivat taas päiviksi kuten yhdeksännellä raskausviikolla, jolloin olin varma keskenmenosta, ellei olisi ollut ultra viikon päätteeksi, jossa nähtiin sikiön olevan elossa ja eloisa. Mun kohdalla se ei vaan valitettavasti anna mitään takeita tulevasta, joten en uskalla edes haaveilla kaiken olevan edelleen hyvin. Enkä varsinkaan kotidopplerilla kuultujen äänien perusteella.

Toivonkin, että neuvolassa kuunneltaisiin sydänäänet. Toivottavasti saisin varmistuksen, kuulinko vauvan sykkeen oikeasti ja voin kertoa todellisen syyn poissaoloon töissä. Tai jos ei kuulu mitään kuten vuosi sitten, jolloin meni päivää ennen neuvolaa kesken, voin alkaa valmistautumaan tyhjennykseen.  Kaikessa hiljaisuudessa, kenenkään mitään tietämättä. 

9. raskausviikko

Raskausoireet selkeästi vahvistuivat ja varasin neuvolaan ajan. Tasan rv 8+0 oksensin oikein olan takaa aamulla, mutta heti sen jälkeen ja mitä pidemmälle viikko eteni, olo normalisoitui, rintojen arkuus ja turvotus hävisi eikä polttopuiden hajussakaan ollut enää mitään vikaa. Olin jo pidempään ollut seesteisen onnellinen ja nyt mua vituttikin ihan kaikki.

Samaan aikaan lasketun ajan keskusteluryhmissä alkoi käydä todellinen kato ja odottaja toisensa perään ilmoitti keskenmenosta. 10% odottajista oli jo poissa pelistä ja kaikki tilastot ovat minua vastaan. Mä oon takuulla seuraava lähtijä. Olenhan aina ollut se odotusryhmien viimeinen keskenmenon saaja, jonka jälkeen muut ryhmäläiset voivat huokaista helpotuksesta - he selvisivät vauvoineen riskiviikoista. 

Purskahdin kaiken sen vitutuksen keskellä itkuun. Kaikki meni niin hyvin, kaiken piti mennä loppuun astikin hyvin! Miksi juuri minä menetän taas yhden? Raivosin mielessäni myös yhteiskunnalle. Selkeästi minussa on jotain vikaa, koska kroppa tappaa joka ikisen sikiön, joten miksi harmittomia tukilääkityksiä pihistellään?  

Kun päästin pahimmat itkut tulivuoren lailla pihalle, aloin uhmakkaasti haaveilemaan koiralaumamme kasvattamisesta, kerran ei tälläkään kertaa lasta tule. Aloin googlettelemaan myös kriteerejä kohdunpoistoon. Miksi kärsisin vähintään vielä 120 monsuunimenkoista, kun kroppa ei halua lasta kasvattaa? 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kuvotus tuli takaisin lähes 24/7 seuraksi, mutta niin se on aina ennenkin tarkoittamatta mitään. Sekin ärsytti. Kohtuutonta joutua kärsimään raskausoireista menetyksen jälkeen, koska pahimmillaan nostavat toivoa että jospa sittenkin. Mut jos pääoireet rintojen arkuus ja röyhtäily katoavat, mikään ei haise ja valkovuotokin lopahtaa, niin eihän siinä jää paljoa vaihtoehtoja mitä on käynyt. Vaikka edelleen oksettaisi.

Onneksi toinen varhaisultra tuli melko nopeasti eteen ja aikakin oli heti aamusta, ettei tarvinnut odotella ja spekuloida enempää. Odotusaulassa iski pakokauhu. Hikoilin ja tärisin. En niinkään ultran tulosta, vaan sitä mitä käynnistä taas seuraa. Lamauttava veritulva. Ja Primaspanin käytön takia ehkä tyhjennys sairaalassa.

Ultratessa oli menkoista laskettuna menossa rv 8+6. Kun (huomattavasti edellistä kokeneempi ja hellempi) ultraaja hiljaisuuden jälkeen käänsi näytön minua kohti ja näytti, miten liikkuvainen ja kovasti vilkutteleva yksilö kohdussa kasvaa, niin mulla pääsi ihan tahattomasti mitään ajattelematta suusta "mitä vittua, siis onkse elossa?!" 😂 Olin oikeasti todella yllättynyt! 

Pienen vilkkaan tyypin koko oli 20.94mm ja koko vastasi 8+5, joka sai hieman huolestumaan, vaikka ihan sanaton olinkin. Taas lähdettiin takapakkia. Toisaalta tuo mittaero oikeisiin viikkoihin nähden on jo niin naurettavan pieni, että niin paljoa en siitä huolestunut. Sain kuitenkin vielä yhden ultran kahden viikon päähän, sillä se oli ihan perusteltua. Lääkäri ei kuitenkaan ollut lainkaan huolissaan, sillä kaikki näytti tosi hyvältä.

Kaikista alkuviikon takuuvarmoista keskenmenoajatuksista huolimatta meillä edelleen siis porskutellaan kohti seuraavaa raskausviikkoa!

8. raskausviikko

Kaikin puolin olo on edelleen aika tavallinen ja normaali, ja löytyy toimintakykyä. Ihan erilainen tunne ja olo kuin koskaan aikaisemmin. Jos en olisi tehnyt miljoonia raskaustestejä, en joka päivä välttämättä uskoisi olevani raskaana.

Aamulla on alkanut tulemaan nälkä ja kakoiltua herkästi jos en syö mahdollisimman pian. Kuvotus tulee välillä voimakkaina aaltoina erityisesti öitä vasten, mutta muutoin pysyy hyvin maltillisena. Hajuaisti sitä vastoin on alkanut lähettämään signaaleja, että polttopuut ja juusto haisee mätänevälle ruumiille. Rinnat on kuin vesi-ilmapallot ja muuttuneet aroiksi. Olen alkanut käymään yöllä 1-2 kertaa pissalla, vaikka yritän olla juomatta iltapäivä viiden jälkeen enää nesteitä.

Täysin uuttakin on tullut nyt koettua, nimittäin ummetus. Toinen uusi asia on yllättävät ja terävät sukkapuikkoiskut munasarjojen/alavatsan suunnilla. Välillä tuntuu, kuin munasarjoja rutistettaisiin eri suuntiin kuin märkää rättiä kuivatessa. En tiedä liittyykö tämä ummetukseen vai onko ihan joku erillinen oireensa raskaudesta (tai jostain muusta), mutta on hetkittäin jopa pelottavankin kivuliaita. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Silloin tällöin olen ohimennen miettinyt "kuolikohan tämäkin", koska välillä olo niin normaali. Näin unen, jossa todettiin viides keskenmeno ja minulta kysyttiin, onko veikkauksia menetettyjen sukupuolista. Vastasin, että kolme tyttöä ja kaksi poikaa ja ultraaja komppasi tuntemuksiani. Selkeästi alitajunnassa pelko nostaa taas päätään. Pessimistinen puoli minussa yrittää ilmeisesti rakennella suojamuuria. 

Olen onnistunut kuitenkin välttämään stressiä, koska minkäänlainen intuitio ei vielä huuda, että tässä raskaudessa olisi jotain mätää. Ja kuten taisin jo mainitakin aikaisemmin, nyt todella uskon siihen, että keskenmeno ei ole minun käsissäni, joten en viitsi antaa niille ajatuksille painoarvoa. 

Päätin viikon alussa aloittaa verenohennuslääkkeen (Primaspan), koska kolme kriteeriä (ylipaino, ensisynnyttäjä, keskenmenot) sen aloittamiseksi täyttyi. Mietin hetken aikaa päätöstä, koska lääkäri ei suositellut sitä, mutta sanoi että siitä ei ole kuitenkaan haittaakaan todettu olevan. Haluan kokeilla mitä Primaspan tuo tullessaan. Lukemani kokemukset siitä keskenmenon hoidossa ovat olleet positiivisia.

Tällä hetkellä eniten odotan malttamattomana seuraavaa varhaisultraa, jotta nähtäisiin miten kohdussa pienellä tyypillä menee - toivottavasti sydän lyö voimakkaasti ja kasvaa edelleen oikean ikäisenä!

7. raskausviikko

hCG-arvot ovat nyt otettu oikeaoppisesti kahden päivän erolla. Viime raskaudessa arvot olivat vaatimattomat 135mIU/ml (dpo18), 801mIU/ml (dpo24) ja 3565mIU/ml (dpo30) eivätkä tuplaantuneet oikein. Nyt arvot olivat 5360 mIU/ml (dpo26) ja 8823 mIU/ml (dpo28) eli huomattavasti paremmat ja kulkevat täydellisesti keskiarvo-käyriä pitkin, mikä sai spontaanisti tulemaan ilon kyyneleen silmäkulmaan. 

Viikko on mennyt todella nopeasti ilouutisten ja lisääntyvien närästyksen, kuvotuksen ja nännien arkuuden siivittämänä. Yks kaks tajusinkin kalenterista menoja katsoessani, että hei - tänäänhän onkin varhaisultra!

Ajomatka meni rennosti aurinkoisessa pakkassäässä. Päästyäni huoneeseen, heitin vaatteet penkille rutiininomaisesti ja hyppäsin tyynen rauhallisesti toimenpidepöydällä makaamaan kädet ristissä niskatukena vaikka oikeasti jännitin varhaisultraa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Alkion pitäisi vastata viikkoa 6+2 ja olla kooltaan 4-8mm. Sydämenkin pitäisi näkyä läpättävän. Aina aikaisemmin ollaan tultu heti alusta takapakkia koon vuoksi. Tällä kertaa hCG-arvot lupailivat hyvää, mutta oliko ultra samaa mieltä?

Ultraaja oli mulle täysin uusi. Hän oli ajoittain hieman kovakourainen eikä meinannut löytää koko kohtua (edit. luultavasti tarkoitti kohdulla sikiöpussia..) mikä säikäytti. Säikähdin uudestaan, kun ultraaja kysyi ihan puskista olenko vuotanut. Lopultakin ultraaja löysi pienen ihmisen alun 💚 Pari kertaa mittasi pää-perämitan ja koko oli molempina kertoina täysin sama: 5.5mm. Sen perusteella pikkuinen vastasi raskausviikkoa 6+2. Eli on siis täsmällisesti oikean ikäinen! 

Syke ei näkynyt sekään niin selkeästi mitä aikaisemmin on aina näkynyt, mistä omakin sydän jätti väliin pari lyöntiä ottaen huomioon vielä tuon vuotelykysymyksen, mutta haluan laittaa sen ultraajan heilumisen piikkiin. Hän itsekin mainitsi, että "heti katoaa kuva jos vähänkin heilahtaa". Hän yritti kyllä pysyä liikkumattomana, ja aina silloin läpätys näkyi ihan hyvin. Ultraaja tarkasti myös nopeasti virtauksen, joka oli aivan selkeä, mutta ei halunnut käyttää doppleria enempää (?). Yritin kurkkia sykelukemia, mutta en nähnyt mitään siihen viittaavaa tietoa ruudussa, joten on nyt tyydyttävä tähän. 

Keskustelimme hCG-arvoista, joita ultraaja piti tosi hyvinä. Alkion koko vastasi oikeita viikkoja, sydämen sykekin näkyi - kaiken pitäisi siis olla hyvin, tosin laskettua aikaa ei jostain syystä laskettu. Tukilääkityksen tarpeenkin eväsi ja tarkasti vielä saman ylilääkäriltä: ei ole mitään syytä, miksi raskautta pitäisi tukea erikseen, koska "siitä ei ole mitään hyötyä tässä vaiheessa ja neljäskin keskenmeno voi olla vain huonoa tuuria". 

Toivon nyt sydämeni pohjasta, että Terolut sai pienoisen tarrautumaan niin lujasti kohdunseinämään kiinni, että hän jaksaa kasvaa eikä hän irtoa vaikka olisi millainen myrsky kohdussa menossa. 💜

Onneksi uusintaultra on reilu kahden viikon päästä ja silloin ollaan taas viisaampia raskauden etenemisestä. Uskoni on kaikesta huolimatta ultran jälkeen ihan eri sfääreissä kuin koskaan aikaisemmin. Kaikilta osin raskaus etenee kuin mikä tahansa normaali raskaus, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. Meille ihan oikeasti saattaa tulla vauva!