28. raskausviikko

Tämä raskausviikko on ollut kaikista seesteisin hetkeen, sellainen rento ja rakkauden täyteinen. Ei ole ketuttanut eikä huolettanut. Mitä nyt väsyttää, kun yöt menee huonosti, koska kädet ei anna nukkua ja töissä on vähän raskasta olla jo, mutta kuitenkin raskausviikkona tämä on ollut mukava viikko. Vauva on ollut päiväaktiivisempi kuin koskaan aikaisemmin ja öisinkin olen herännyt hänen jumppatuokioihin.

Hurjaa ajatella, että keskimäärin vauvan koko on tällä raskausviikolla lähes 40cm! Siksi on tosi vaikea käsittää, minne hän aktiivisuudestaan huolimatta oikein katoaa välillä? Vauva on tosi kova leikkimään välillä piilosta. Aina en tiedä pitäisikö huolestua yks kaks tapahtuvan liikkeiden vähyydestä, mutta olen nyt luottanut siihen, että kohta poika kääntyy taas sateenvarjon alta esille huutaen "kukkuu!".

Parhaimmillaan pienoinen pää tuntuu navan yläpuolella ja potkut suolistossa tai rakossa. Yhtäkkiä hän pyörähtääkin ja pää painaa mun virtsarakkoa ja potkut tuntuvat kylkiluissa. Välillä pelkään hänen olevan tuhannen solmussa napanuoran kanssa, sillä niin isoja voltteja hän tekee kohdussa, kunnes katoaa päiväksi pariksi. Tosi vaikea kuvitella hänen olevan kooltaan neuvolan terkan pelottelema Shrek, koske en tunne häntä tosiaankaan siltikään aina.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Jos vauvalla oli jonkinlainen rytmi jossain vaiheessa, niin tuntuu ettei enää sitä ole. Ellei hän sitten nuku pari päivää ja toiset pari päivää riehu kuin hurrikaani? 😂 Välillä olen miettinyt, että mitenkähän paljon joudun liikkumaan tai huudattamaan koneita, jotta vauva synnyttyään nukkuu. Päivät pitkät kun on metelöivien koneiden äärellä ja liikkuu tuhansia askeleita työpäivän aikana, on selkeästi kohdussa rauhallisempaa ja säännöllisempää elämää kuin vapaapäivinä.

Yksi asia mitä aina ihmettelin, oli raskaana olevien äitien tapaa pitää kättä vatsalla taikka vatsasta kiinni pitäminen. Myönnän, nyt minäkin siihen olen hairahtunut tämän viikon aikana päivittäin. Se käden liike tulee huomaamatta luonnostaan, varsinkin jos potku tai muljahdus yllättää. Sitä on heti pitämässä kättä vatsallaan ihan kuin vastaanottamassa high fivea. Kun olen yksin, nostan jopa paitaani nähdäkseni vatsan möyrimiset 🙈

27. raskausviikko

Tällä viikolla oli neuvola, jossa muistin vihdoin ottaa puheeksi käsien puutuminen ja kipeytyminen makuuasennossa, että onko sille mitään tehtävissä, sillä yöt menee yksi toisensa jälkeen huonommin. Kuulema poikaraskauksissa yleistä, mutta vaikka yritän lohduttaa itseäni sillä että ongelma poistuu synnyttämisen jälkeen, ei se todellisuudessa lohduta yhtään, kun taas yhden yön valvoo etsien asentoa jossa tuntisi käsiensä olemassaolon ilman olkapäistä sormiin olevaa hermosärkyä.

Apua en saanut, sillä ihanan rakas oma terveydenhoitajani tuli kesälomilta takaisin ja tokaisi vain, että ei voi mitään. Olen nyt  kuitenkin mennyt lihomaan, vaikka elopainon takia suunnan piti olla alaspäin kuten tähän asti olikin. Yöunia tärkeämpää onkin nyt selvittää miksi kohdunpohjan korkeus on niin suuri (29cm!) ja paino pompsahtanut kuukaudessa neljä kiloa. Vaikka jalkani ovat todella turvonneet, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin että sikiö on kooltaan jo nyt satakiloinen. 

Edessä olevalla istukalla ja myoomalla ei myöskään ole  sf-mittaan mitään vaikutusta, vaikka juuri niitä samaisia asioita pitää syynä sille, miksei sykettä (taaskaan) löytynyt. Kehtasi vielä kysyä minulta, mistä kohti aikaisemmin kesäisillä käynneillä muut ovat löytäneet sykkeet, kerran ovat ne helposti löytäneet! Jonkinlaiset sykkeet sai otettua, ettei minun tarvitse lähteä polille, mutta kysyttäessäni lukemaa sanoi vain "normaali". 

Mun verenpaineet kaipaa myös jatkossa kotiseurantaa, vaikka ovat ihan samat olleet neuvolassakin hänen mittaamanakin koko ajan, eikä lääkärikään niistä ollut huolissaan. Että menepäs nyt seuraavaa kertaa varten ostamaan Tokmannilta vp-mittari ja mittaa kahdesti päivässä ensi neuvolaa varten, jos ne olisi kotona alemmat. Eikä auta, vaikka olen sanonut niiden olleen aina kotioloissakin ihan samat.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Siinä missä muut tunnistavat doppleriin kuuluvat tumpsaukset potkuiksi, tämän terkan mukaan ne ei ole vauvan aiheuttamia vieläkään. terkka kertoi minun tuntevan kaikki liikkeet näillä viikoilla jo hyvin,  korjasin etten tosiaankaan, vaan riippuu ihan selkeästi aina vauvan asennosta. Kysyi sittenb hämmästyneenä, että potkiiko vauva sitten selkään päin? No siis.. ensiodottajana en osaa vastata, mutta ainakin neuvolalääkärin mukaan se edessä oleva istukka edelleen vaimentaa todella paljon menoa..

Yks asia ärsyttää suunnattomasti ja se on kyllä tämä terveydenhoitaja. Ei ole kivaa käydä neuvolassa, kun käynnit sisältävät lähinnä paasausta painosta, voivottelua tyyliin "elämä on" ja jopa ihan typeriä letkauksia, mutta minkäänlaisia ohjeita tai vinkkejä ensiodottajalle ei tule, enkä minäkään osaa kysyä. Toisaalta jos olen kysynyt, on hän joko vastannut ympäripyöreästi jotain, ignoorannut tai luvannut selvittää asian. Edelleen tosin odotan muutamaan toukokuussa esitettyyn kysymykseen vastausta..

Noh. Jos jotain hyvää, hemppa oli noussut jopa 121:n, joten raudan syönti jatkuu.

26. raskausviikko

Näin hetken koiranunta, että lapsivedet meni, mutta onneksi ei sentään. Sitä vastoin oksennusta pidättelin koko toistamiseen käytävän sokerirasituksen ajan, vaikka edellinen rasitus meni niin hyvin. Nyt ei ollut väsymystä ja juomakin meni vielä näpsäkämmin alas kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kuvotti ihan koko ajan jo heräämisestä saakka. Kaiken lisäksi verinäytteen ottaja oli jotenkin kovakourainen, koska näytteenotto sattui joka kerta ja sain jopa verenpurkaumat ihan eri paikkaan.

Saman päivän aikana tuli tulokset ja hallelujaa sekä ave maria - ei vieläkään radia! Paastoarvo oli 4.7, 1h jälkeen 5.5 ja 2h jälkeenkin vain 4.8, eli terveydenhoitajankin sanoin - erittäin mallikelpoiset! Olin aivan varma, että nyt paukkuisi radin rajat yli, koska kuvotus ja korvien humina sekä käsien puutuminen palasi, paino pompsahti ja olen ollut tosi väsynyt ja janoinen. Eikä pidä unohtaa hullua jalkojen turvotusta. Onneksi radiin ne eivät liittyneet!

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Joka päivä katson mahaani peilistä ja joka kerta se aiheuttaa ihastusta. Joka päivä lasken käden vatsalle ja yritän saada "potkusta kiinni". Taas on tosin sellainen viikko meneillään, kun vauveli ei liiku niin paljoa mitä edeltävällä viikolla. En käsitä, miten ja minne hän oikein mahtuu menemään piiloon, kun samaan aikaan on alkanut ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä tulemaan uteluja siitä, koska laskettu aika on. Kai mä sitten oon kuin uima-allas, vettä enemmän kuin polskijaa 😂

Raskaus aiheuttaa edelleen joka päivä uusia ihmetyksiä ja edelleen selailen googlesta tietoja siitä, millaista elämä vauvalla on näillä viikoilla. Tietojen mukaan tällä raskausviikolla lapsi reagoi jo äidin tunteisiin - iloon, suruun, hormonaalisin ja aineenvaihdunnallisin keinoin jopa stressiinkin.

(Tutkijasieluna) stressihormonien vaikutuksista löysin mielenkiintoisia tutkimuksia, että äidin raskauden ensimmäisen kolmanneksen loppuvaiheen ja toisen kolmanneksen aikaisen stressin on todettu selittävän lasten luonteenlaatujen erot (Duadecim). Täytyypä yrittää ottaa rennommin piakkoin alkavan viimeisen kolmanneksen aikana, sillä stressiä on kyllä ollut viimeiset pari kuukautta riittämiin..

Tärkein tieto kuitenkin on, että lapsella on jo erittäin hyvät edellytykset selviytyä, jos hän päättäisi syntyä jo!

25. raskausviikko

Vauvalla alkoi uusi viikko niin voimakkailla potkuilla ja pyörimisillä, että oikein lamaannuin ihastuksesta ja pysähdyin tunniksi tyystin aloilleni, sillä tunsin ja NÄIN joka ikisen pyörähdyksen. Ensin vauvan pää oli alavasemmalla ja hän potki navan yli, kunnes pyörähti vastakkaiseen suuntaan ja taas toiseen suuntaan. Ihan kuin hänellä olisi ollut kohdussa oma Brain Bash meneillään!

Vaikka välillä synnytys, vauva ja ylipäätään arki oman lapsen kanssa tuntuu todella kaukaiselle ja edelleen saavuttamattomalle, silti kaikkeen siihen on enää 15 viikkoa jäljellä. Se on lopulta lyhyt aika nauttia parisuhteesta ja sen antimista ilman keskeytyksiä, keskustella ennalta työnjako edes suuntaa antavaksi, tarkistaa että kaikki tarpeellinen on hankittu, kerätä unta varastoon. Ja touhuta myös lemmikkien kanssa. Ja valmistautua henkisesti.

Mitä enemmän mietin tuota jäljellä olevaa 15 viikkoa, sitä enemmän sekin jännittää, että ihan koko elämä muuttuu, eikä muutosta voi enää perua. Meitä ei ole enää kaksi plus nelijalkaiset, vaan joku josta pitää huolehtia 247. Ei enää hiljaisuutta, vaan pahimmillaan vuosi koliikki- ja hammasitkua, päälle toinen vuosi korvakipuitkua. Tulee flunssakierteet ja kaikkia väsyttää ja vituttaa. 

Unelmoin molemminpuolisesta kunnioittavasta suhteesta kuten itselläni on vanhempieni kanssa, mutta entä jos me ei ollakaan lapsen kanssa lainkaan samalla aaltopituudella? Jos se jo vauvasta saakka nukkuu parhaiten päivät ja valvoo yöt toisin kuin me, on allerginen eläimille, vihaa  maalla asumista tai meitä ja meidän perheen sääntöjä niin paljon, että haluaa muuttaa Helsingin sykkeeseen heti kun mahdollista, erehtyy väärälle polulle?

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Mitä todellisemmaksi lapsi potkuineen tulee, sitä enemmän huomaan tuntevani silti jotain sellaista, jota en ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Rakastanhan minä tietenkin miestäni, vanhempiani, isovanhempiani, sisaruksiani lapsineen, kummilapsiani, rakastan omia lemmikkejämmekin ylitse kaiken ja luontoa eri vuodenaikoineen, mutta tämä rakkaus jonka tuo kohdussa kasvava tyyppi on saanut nyt aikaan, on aivan jotain toisenlaista.  

Outoa ja uutta, niin vahvaa ja ehdottomampaa kuin mikään muu rakkaudentunteeni, että se tekee pelkoni pikkulapsiarjesta, lapsen persoonallisuudesta ja meidän tulevaisuudesta turhaksi. 

Äidinrakkaus?

24. raskausviikko

Juuri ennen kuin uusi raskausviikko oli vaihtunut, säikähdin, miten poika muljahti ympäri kohdussa ja potkaisi täysillä kylkiluihin. Se tuntui niin voimakkaasti, että hypähdin oikein ja huudahdin miehelle kuin paskahalvauksen saaneena hänen katsoessa minua mitä riehun sohvalla. Se oli niin todellinen tunne siitä, että joku todella asustelee kohdussani ja sai pohtimaan, näinkö voimakkaasti liikkeet tuntuisi ilman istukkaa edessä.

Tämän yhden voltin jälkeen ne tavalliset istukan vaimentamat, mutta kuitenkin selkeät potkut tuntuivat taas parin tunnin välein välillä lähellä häpykumpua välillä navan kohdilla, kunnes huomasin päivä pari myöhemmin, että 6-8 kertaa päivässä tunnin maratonit olivat muuttuneet aivan yksittäisiin tuntemuksiin nippa nappa viidesti päivässä. 

Olin alkanut nukkumaan yöt pääosin selälleni tai puoli-istuvassa asennossa, koska hartioista alaspäin kädet ovat alkaneet tauon jälkeen taas pahasti puutua ja sattua. Nämä asennot ovat ainoat, jossa pystyn edes jokseenkin nukkumaan ilman käsien kipuja. Nyt pelkäsin selälläni nukkuessani aiheuttaneeni vauvan hitaan tukehtumiskuoleman, sillä selällä nukkumisesta varoitellaan joka paikassa.

Jäin viikkovapaille ja kuulostelin sinä aikana herkällä korvalla, mutta liikkeiden määrä ei kasvanut, oikeastaan päin vastoin. Palasin töihin, josko vauva vaan ihmetteli äidin lomailua, mutta ei. Edes sokerilimut tai suolainenkaan mättöruoka ei saanut vauvaa liikkeelle.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Pelko.

Luulin, että sitä ei enää tarvitse kokea, mutta se iski vielä kauheammin kuin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. Nyt olisin menettänyt kokonaisen oikean lapsen, jonka paino huitelee yli puolessa kilossa. Hänet olisi pitänyt synnyttää. Ei puhettakaan, että hoitaisi asian kotona vessassa pois. Vauva olisi pikkukeskonen, jota jo elvytettäisiin.

Tilanne tarkastettiin neuvolassa kuuntelemalla sykkeet. Todettiin, että ei ole hätää. Sijaistava terkka valaisi, että vauvalla on edelleen hyvin tilaa kohdussa "kadota", ja lisäksi edessä oleva istukka on oikeasti tosi hyvä vaimentamaan liikkeet. Samalla muistin, että tätähän se lääkärikin taisi sanoakin, että tuskin on hätää, vaikka joskus tuntuisikin liikkeet huonommin.

Onneksi kaikki oli hyvin - nythän hän potkii taas aivan normaaliin tapaan - mutta kyllähän tästä pelosta olisi jo mukava päästää irti kokonaan ilman, että se kurkistelee nurkan takana aika ajoin.