12. raskausviikko

Kahdennestatoista (12.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 11 viikosta ja 0 päivästä 11 viikkoon ja 6 päivään (11+0 – 11+6).
Sikiön CRL-mitta on 41 mm - 51 mm, paino 5 - 10 g.

lähde: vau.fi

12. raskausviikon ensimmäisen päivän oli myös ensimmäinen päivä hetkeen, kun en oksentanut kertaakaan ja voi pojat miten hyvälle tuntui syödä kunnon ruokaa! Totta puhuen kävin syömässä ravintolassa, jossa tuli oikein kaksin käsin ahmittua, kun huomasin että hei mua ei oksetakaan. Tämän päivän jälkeen ruoka on alkanut taas pysyä sisuksissa. Tervetuloa takaisin menetyt kilot, heh.

Etominenkin on vähentynyt huomattavasti, toki välillä muistuttaa olemassaolollaan, mutta etomisen taso on oikeinkin siedettävä. Hetkeksi jonnekin kadonnut toimintakykykin alkaa palata ja kädet oikein syyhyää tekemisestä. Ihan kuin olisi uudesti syntynyt! Toki katoilevat oireet samalla luonnollisesti myös pelottaa, että onko aihetta huolesumiseen vai onko normaalia.. missä vaiheessa sinulla on raskausoireet helpottaneet? Onneksi edes rinnat on kipeät.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kävin vihdoinkin myös ne veri- ja pissakokeet, joita piti korona takia venyttää pari viikkoa. Kaikki oli ok. Ultraa odotellaan jo hyvin malttamattomana ihan näinä päivinä, jotta tiedän missä mennään. Että alanko hiljakseen tilailemaan lastentarvikkeita, ilmoitanko raskaudesta muille, kerronko jo asiasta tietäville että en ole enää raskaana ja asiasta tietämättömien silmien alla jatkan normaalia elämää. 

Ultran lopputuloksen ajattelusta sain stressin ja huuliherpes puhkesi sen tiimoilta. Muutoin on kyllä mennyt hyvin seesteisesti aika. Ei tarvitse enää syödä tunnin välein ja yrjötä heti perään, vaan riittää joskus jotain. Aamuisin saan haettua itse kahvinkin ykäilemättä, eikä miehen tarvitse enää tuoda mulle kahvia sohvan nurkalle. 

Olen päässyt liikkumaan ja harrastamaankin ja onneksi sattui työvuorokin juuri tälle viikolle eikä edelliselle, sillä edellisviikolla ei työskentelystä olisi tullut mitään. Tosin huomasin taas, että kuten ihan alussa, työskentely aiheutti kaiken maailman nippailuja ja vihlaisuja nivusissa ja niin kävi nytkin, mutta tuntemukset oli voimakkaampia. Kai ne on niitä kohdun kasvukipuja vai myoomako? Pitää varmaan neuvolassa kysyä.

11. raskausviikko

Yhdennestätoista (11.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 10 viikosta ja 0 päivästä 10 viikkoon ja 6 päivään (10+0 – 10+6).

Sikiön CRL-mitta on 33 - 41 mm, paino 2,5 - 4 g.

lähde: vau.fi

Mun vauvasta on tullut nyt sikiö! ♥

Muutoin 11. raskausviikko on ollut suoraan sanottuna perseestä. Seuraksi tuli oksentelu. En tosin vieläkään ole varma kumpaan se liittyy  - sairastettuun koronaan vai raskauteen  - mutta tällä hetkellä juuri mikään ei kestä sisällä. Korona vei täysin voimat ja yhä edelleen teen koronatestiin haaleaa toista viivaa, mutta lähes 2 viikon paikallaan olon jälkeen on vain pakko jo palata arkeen. Hengitys tosin salpaantuu pienestäkin sykkeen noususta ja mitään en maista + nenä tukossa edelleen, mutta ehkä se tästä elämä tasaantuu.

Mutta tuo paha olo...... Ihan kuin olisi jatkuva matkapahoinvointi päällä. Painokin on tippunut kolme kiloa, kun kaiken oksentaa eikä mikään maistu millekään.  Paha olo ei enää vaani vain nurkan takana, vaan on läsnä koko ajan. Toki hyperemeesiin verrattuna olo on kuin taivaassa enkä uskalla siksi paljon valittaa, mutta onhan tämä rankkaa, kun kurkussa on kova pala koko ajan.  

Ainut mikä kestää jokseenkin sisällä on enimmäkseen ällöttävältä maistuva grilliruoka  - juuri kun pitäisi syödä mahdollisimman terveellisesti. Mut sama se kai mitä syö, kun kaikki tulee tällä hetkellä ylös enkä syö kuin kerran päivässä enää. Automatkoilla pelkääjän paikalta on myös tullut vauhtioksut heitettyä säännöllisesti, mikä on aiheuttanut varmasti puistatusta takana olevissa autoilijoissa. Juu, se ikkunasta oksentelija olin minä, anteeksi.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Muutoin ei oikeastaan enää edes tunne olevansa raskaana. Ensi viikko pelottaakin, kun on ultra, että onko siellä ketään. Juuri kun mieskin on tulossa mukaan. Mies tokaisi muuten äskettäin, että joko raskaus näkyykin, mutta uskottelin sen olevan vain turvotusta. Huomaan miehen tuijottelevan mun mahaa aika useinkin. Omasta mielestäni olen vain lihava kuten aina ennenkin, mutta toinen selkeästi miettii onko kyseessä tuttua läskiä vai raskausmahaa.

Totta puhuen, nyt on myös alkanut tulla pieni pelko, että miten sitä pärjää jos/kun vauva syntyy. Osittain varmaan johtuu siitä, kun elämässä on ollut niin paljon läheisten menettämisiä viime vuosina ja isoja muutoksia elämässä, että tuleva tuntematon pelottaa. Mutta sellaista se vanhemmaksi kasvu varmasti on, epävarmuutta omista kyvyistä ja jaksamisesta aina välillä.

10. raskausviikko

Kymmenennestä (10.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 9 viikosta ja 0 päivästä 9 viikkoon ja 6 päivään (9+0 – 9+6).

Alkion CRL-mitta on 23 - 32 mm, paino 1 - 2g.

lähde: vau.fi

Kymmenes raskausviikko alkoi ensimmäisellä neuvolakäynnillä sekä koronalla.. Mahtavaa! Mies oli jo tehnyt positiivisen koronatestin muutamia päiviä aikaisemmin, joten lähinnä tässä vain odotti omaa vuoroani.. 

Aluksi oireina oli jatkuva yli 38 asteen kuumea, kurkkukipu ja välillä veriset yskökset sekä lihas- ja nivelkipukipu. Vesihörpyn juominen vartin välein piti kurkun sopivan kosteana eikä yskä vaivannut ärsyttäen kurkkua. Kolmantena päivänä tuli vuoronperään tukkoinen/vuotava nenä käheyden jatkuessa, viidennestä päivstä alkaen vain nenä oli enää tukkoinen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsin helpolla, vaikkakin kaksi ekaa päivää oli aika kamalaa ja kunnes kuudentena päivänä alkoi oksentelu, mutta en tiedä liittyykö raskauteen vai koronaan. Oksennus kuitenkin nyt lentää ja hyvin herkästi vieläpä, toivon sen kuitenkin loppuvan yhtä nopeasti kuin alkoikin..

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Nt-ultra on nyt varattu - sen aika on raskausviikolla 12. Ei ole enää pitkä aika! Ja näillä näkymin mies pääsee mukaan, koska tarkoituksella häntä ajatellen valitsin ilta-ajan. Toivon siis, että miehen työkuvioihin ei tule muutoksia, koska hän haluaisi itsekin tulla mukaan. Onko teillä muilla puoliso päässyt/halunnut mukaan ultriin?

En ole ihan varma, että laskenko raskausviikot tällä hetkellä menkkojen vaiko varhaisultran  mukaan, eli onko nyt tätä kirjoittaessa rv 9+3 vai rv 9+1. Varhaisultrassa la:ta siirrettiin kaksi päivää myöhemmäksi, mutta neuvolassa laskettiin silti menkkojen mukaisesti ja kuulema tuleekin laskea nt-ultraan saakka, vaikka varhaisultra sanoisi mitä. 

Suhteellisen voimakas paha olo vaivaa vieläkin. Jos sitä ei laske, on kokonaisvaltaisesti olo hieman jopa helpottunut, koska ei enää tappoväsymys vaivaa. Toki sitten tilalle on tullut tiheentynyt pissailu joka herättää öisin vähintään kerran ja ajamiset joutuu suunnittelemaan niin, että pääsee matkan varrella vessaan. Mutta muutoin olo on jo aika seesteinen ja sitä odottaa nt-ultraa jo jännityksellä. (edit: tässä vaiheessa 9+4, päivä neuvolan jälkeen, raskaus meni kesken.)

9. raskausviikko

Yhdeksännestä (9.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 8 viikosta ja 0 päivästä 8 viikkoon ja 6 päivään (8+0 – 8+6).

Alkion pituus on 15 - 22 mm, paino 0,5 g.

lähde: vau.fi

Yhdeksännellä raskausviikolla pahoinvointi on voimistunut entisestään. Koko ajan on sellainen olo, että oksennus on kurkussa kutittelemassa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti okseta. Välillä on vaikea esittää, että olo on normaali, kun kuvotuksen näkee varmasti kasvoilta.

Yks kaks keskellä viikkoa kuvotus loisti poissaolollaan. Rinnatkin olivat kopelointikelpoiset. Säikähdin oikeasti vähäisiä raskausoireita, kunnes kuvotus taas ryöpsähti parin päivän hiljaiselon jälkeen uudestaan jokapäiväiseksi kaveriksi ja seuraksi tuli myös kai kohdun kasvukipuja sekä närästys uudestaan.  Sitä saa mitä tilaa..

Keskenmenon pelko on edelleen  vahvasti läsnä, viikkoja kun on yhä vähän ja taustalla oleva myöhäinen keskenmeno nostaa riskiä entisestään. Olen totta puhuen hieman hämmentänyt, että kuinka voimakas keskenmenon pelko onkaan ja miten paljon itseäni hysterisoin pienistäkin asioista. 

Olenkin miettinyt paljon tulevaisuutta. Minusta tuntuu, että päivä kerrallaan olen kasvamassa äidiksi eikä ajatus siitä tunnu enää niin vieraalle tai pelottavalle. Se missä viime vuonna en ehkä ihan täysin osannut vielä nähdä vauva-arkeen, nyt suunnittelen kotona yksinkertaisia ratkaisuja, jotta elämä vauvan kanssa olisi mahdollisimman toimiva ja helppo ja pelkään keskenmenoa.

Yritin myös saada miehen puhumaan, että mitä päässä pyörii, mutta huomasin hänen hieman sulkeutuvan, joten päätin antaa hänen käydä omaa hiljaista kasvuaan isäksi. Nyt mies onkin  alkanut puhua, että sitten kun lapsi syntyy tai on sen ja sen ikäinen, että mitä he tekevät. Niin ja mies puhuu lapsesta  - pojasta  - etunimellä jo.. yritän vähän toppuutella siinä, koska tietenkään ei ole mitään tietoa vielä sukupuolesta.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Ensimmäinen neuvola oli vihdoinkin. Oman neuvolan th oli sairastunut ja jouduin naapurikaupungin th:n pakeille. Ensin hää meinasi, että varailen itse neuvolaan ajan joskus loppukuusta uudelleen kunhan oma th palaa töihin, mutta sitten katsoi, että mullahan nt-ultra on ihan nurkan takana eikä minulta ole edes verikoetta vielä otettu, joten tämä naapurikaupungin th raivasi minulle tilaa, jotta saisin pikku hiljaa asiat eteenpäin.

Miksi ihmeessä mikään ei voi mennä tässäkään raskaudessa sujuvasti, vaan on koko ajan jotain häslinkiä? Ensin alkuperäinen verikoelähete koki mystisen katoamisen ja nyt ei meinannu päästä ensimmäiseen neuvolaan sitten millään. Tämä uusi th on jo neljäs ihminen, jolle pitää selvittää taustat, sillä  antamastani luvasta huolimatta eivät saa auki kaikkia tietojani, koska ne on jokainen eri kunnassa kirjoitettu. Rasittavaa!

Itse neuvola onneksi meni ok ja th oli ihan asiallinen, mitä nyt painosta paasasi. Sydänäänet oli se, mitä odotin eniten koko käynniltä. Niitä ei kuitenkaan kuulunut yrityksistä huolimatta, mutta syytä huoleen ei kuulema ole kuitenkaan ja lupasin olla stressaamatta. Nt-ultra pitäisi saada 2-3 viikon päähän, joten enköhän siihen asti jaksa odottaa. 

8. raskausviikko

Kahdeksannesta (8.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 7 viikosta ja 0 päivästä 7 viikkoon ja 6 päivään (7+0 – 7+6).

Alkion pituus on 9 - 14 mm.

lähde: vau.fi

8. raskausviikko alkoi sillä, että pissalla pitää nyt käydä kahdesti yössä. Samalla kun herään öisin, ällöttää. Ällötys yllättää taas myös päivällä. Muumin tsemppiä -tee oli mun lemppareita, nyt sen haju oksettaa. Ällötys on aika voimakasta tällä hetkellä. Lisäksi röyhtäily ja närästys on tullut joka päiväiseksi kaveriksi. 

Yön jäljiltä tissit on hurjan kipeät, mutta kipu ja arkuus laantuu päivän mittaan. Paidat vähän kirraa tissien kohdilta. Jonkin verran on myös vihlaisuja jossain päin lantiota tms. Väsymys ei onneksi ihan niin kuolettavaa kuin viime viikolla.

Pitäisi alkaa miettiä ruokavaliota tarkemmin, että mitä ja minkä verran syön. Kilo tullut lisää painoa.. Suurin ongelmahan minulla on ruuan määrä, ei niinkään laatu. Ja se, että en nauti ajan viettämisestä keittiössä. Syön paljon ulkona, noutopöytää ja sellaista. Pitäisi opetella tekemään ruokaa kotona.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Olen alkanut jo hieman katsella isompien pakollisten tarvikkeiden starttipaketteja. Siis sellaisia, missä olisi kaikenlaiseen kulkuun sopivista vaunuista lähtien kaikki ammeet, pinnasängyt yms.  Vaikka sanoinkin, etten varmasti osta vielä yhtään mitään näin aikaisilla viikoilla, mutta pakko hieman jo katsella tulevaisuutta kohti. Ei paljoa kiinnosta hankkia loppuvaiheessa kaikki ne kalleimmat hankinnat. 

Löysin Vaunulasta runsaan starttipaketin ja tosi edullisesti vieläpä. Vielä mietin, että ostammeko erikseen pinnasängyn josta saa laidan pois vai tuon setin, jossa pinnasängyn laitaa ei ilmeisesti saa pois. Ompahan nyt isoimmat ja kalleimmat hankinnat tehty ainakin teoriassa ja voi sen suhteen vähän hengähtää, kun on useampia vaihtoehtoja jo selannut valmiiksi.

En tiedä voiko myooma aiheuttaa tylppämäistä tuikkaisukipua ajoittain, mutta sen suuntaan tapahtuvaksi tuon tylpän tuntemuksen paikallistan. Omakannassa oli nyt tarkemmat mitat, 4,5 x 3,5cm. Ei mikään ihan pieni paholainen siis. Luin kokemuksesta, jossa yhtä viattomalta kuulostanut myooma olikin revennyt kohdun kasvun myötä ja siinä meinasi olla todella ennenaikainen synnytys vaarallisen lähellä. Nice..