9. raskausviikko

Yhdeksännestä (9.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 8 viikosta ja 0 päivästä 8 viikkoon ja 6 päivään (8+0 – 8+6).

Alkion pituus on 15 - 22 mm, paino 0,5 g.

lähde: vau.fi

Yhdeksännellä raskausviikolla pahoinvointi on voimistunut entisestään. Koko ajan on sellainen olo, että oksennus on kurkussa kutittelemassa, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti okseta. Välillä on vaikea esittää, että olo on normaali, kun kuvotuksen näkee varmasti kasvoilta.

Yks kaks keskellä viikkoa kuvotus loisti poissaolollaan. Rinnatkin olivat kopelointikelpoiset. Säikähdin oikeasti vähäisiä raskausoireita, kunnes kuvotus taas ryöpsähti parin päivän hiljaiselon jälkeen uudestaan jokapäiväiseksi kaveriksi ja seuraksi tuli myös kai kohdun kasvukipuja sekä närästys uudestaan.  Sitä saa mitä tilaa..

Keskenmenon pelko on edelleen  vahvasti läsnä, viikkoja kun on yhä vähän ja taustalla oleva myöhäinen keskenmeno nostaa riskiä entisestään. Olen totta puhuen hieman hämmentänyt, että kuinka voimakas keskenmenon pelko onkaan ja miten paljon itseäni hysterisoin pienistäkin asioista. 

Olenkin miettinyt paljon tulevaisuutta. Minusta tuntuu, että päivä kerrallaan olen kasvamassa äidiksi eikä ajatus siitä tunnu enää niin vieraalle tai pelottavalle. Se missä viime vuonna en ehkä ihan täysin osannut vielä nähdä vauva-arkeen, nyt suunnittelen kotona yksinkertaisia ratkaisuja, jotta elämä vauvan kanssa olisi mahdollisimman toimiva ja helppo ja pelkään keskenmenoa.

Yritin myös saada miehen puhumaan, että mitä päässä pyörii, mutta huomasin hänen hieman sulkeutuvan, joten päätin antaa hänen käydä omaa hiljaista kasvuaan isäksi. Nyt mies onkin  alkanut puhua, että sitten kun lapsi syntyy tai on sen ja sen ikäinen, että mitä he tekevät. Niin ja mies puhuu lapsesta  - pojasta  - etunimellä jo.. yritän vähän toppuutella siinä, koska tietenkään ei ole mitään tietoa vielä sukupuolesta.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Ensimmäinen neuvola oli vihdoinkin. Oman neuvolan th oli sairastunut ja jouduin naapurikaupungin th:n pakeille. Ensin hää meinasi, että varailen itse neuvolaan ajan joskus loppukuusta uudelleen kunhan oma th palaa töihin, mutta sitten katsoi, että mullahan nt-ultra on ihan nurkan takana eikä minulta ole edes verikoetta vielä otettu, joten tämä naapurikaupungin th raivasi minulle tilaa, jotta saisin pikku hiljaa asiat eteenpäin.

Miksi ihmeessä mikään ei voi mennä tässäkään raskaudessa sujuvasti, vaan on koko ajan jotain häslinkiä? Ensin alkuperäinen verikoelähete koki mystisen katoamisen ja nyt ei meinannu päästä ensimmäiseen neuvolaan sitten millään. Tämä uusi th on jo neljäs ihminen, jolle pitää selvittää taustat, sillä  antamastani luvasta huolimatta eivät saa auki kaikkia tietojani, koska ne on jokainen eri kunnassa kirjoitettu. Rasittavaa!

Itse neuvola onneksi meni ok ja th oli ihan asiallinen, mitä nyt painosta paasasi. Sydänäänet oli se, mitä odotin eniten koko käynniltä. Niitä ei kuitenkaan kuulunut yrityksistä huolimatta, mutta syytä huoleen ei kuulema ole kuitenkaan ja lupasin olla stressaamatta. Nt-ultra pitäisi saada 2-3 viikon päähän, joten enköhän siihen asti jaksa odottaa.