32. raskausviikko

Raskausoireita? Kyllä vaan! Niitä taas piisaa, ihan kuin olisi raskaus alkanut alusta. Närästää, yrjöttää, kuvottaa, ruoka ei maistu mutta ilmankaan ei pärjää. Käsien puutuminen sentään hävisi ja nukun yöni hyvin, pl. vilkkaat unet. Selälleen nukuin aina näihin päiviin asti, mutta nyt huomaan nukkuvani paremmin kyljelläni. Nousee vähemmän happojakin kurkkuun eikä tarvitse joka yö juosta oksentamaan. Ehkä tuli täyteen se rajapyykki, että selälleen ei tohi enää nukkua?

Uutena oireena on tullut, että yks kaks saattaa tulla menkkamainen alavatsan jomotusta ja sen päälle iskee heti perään kakkahätä 💩 Tunne saattaa kestää kymmenisen sekuntia muutaman kerran tunnissa tai päivässä ja joskus juoksen hädän tunteen vuoksi varuilta vessaan, mutta yleensä mitään ei tule, se onkin vain tunne. Tuntuu välillä, ettei suolta saa kunnolla tyhjäksi. Onko nämä jotain harjoitussupistuksia - tosin jos vertaan niitä niihin joita koin puolessa välin, ei näissä vatsa kiristy lainkaan. Josko sittenkin vain  suolesta johtuvaa. Kuulostaako tutulle kenenkään korvaan? 😅 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Vauva itse on taas tämän viikon ollut hyvin hiljainen. Öisin tuntuu pyörähtelevän istukan alta esille monottamaan kylkiä, mutta muuten on ollut rauhallista menoa päiväsaikaan. Ehkä johtui allekirjoittaneen pekkasista, mitkä todella on ollut tarpeen taas käyttää. Mieli jaksaisi kyllä vaikka mitä, mutta  fyysisen työpäivän jälkeen huomaan rynnistäväni sohvalle ennemmin kuin jatkamaan päivää pihatöiden parissa. 

Jalat ei kanna lainkaan samalla reippaudella enää kuin aikaisemmin ja sitä on ollut vaikea hyväksyä ennen viime päiviä. Nyt vihdoin olen antanut luvan itselleni nostaa jalat ylös aina halutessani, koska ne on kuin tunkit. Enää en jaksa ihmetellä sitäkään, miksi vatsa on aina edessä ja tuntuu kuin se painaisi tuhat kiloa. Ei sen pidäkään enää tässä vaiheessa väistyä kyykistyessä piiloon tai olla höyhenen kevyt ja se on ihan fine.

Sitä tosin on edelleen vaikea hahmottaa, että käytännössä kahden kuukauden päästä pitäisi olla vauva sylissä! Ei mikään taivuteltavissa oleva baby björn, joita siskollani oli yhdeksänkymmentäluvulla parikin. Ei koiranpentu, ei luppakorva tai kukonpoikakaan, vaan ihan aito ja oikea, minusta ja puolisosta rakennettu ihmislapsi, jolla on oma mieli ja tahto. Jos nyt on kroppa vihdoin alkanut hissukseen ymmärtää, että ollaan raskaana, koskahan se mieli tulee perästä? 

31. raskausviikko

Raskausviikkojen kolmekymppisiä vietimme glamouristi neuvolassa isyyttä tunnustaen ja minä hammasta purren, että eikö nämä käynnit voi koskaan mennä hyvin. 

Isyyden tunnustamisessa ei oikeastaan edes kysytty mitään muuta kuin henkilötietoja. Mutta siinä vaiheessa kun th kysyi mieheltä koska laskettu aika on, miehellä meni pasmat sekaisin ja alkoi selittämään raskausviikkojen määrästä. Minä siihen kiireen vilkkaan korjaamaan, että niin tässä menee itse kukin sekaisin kun polilla laskettuna aikana pidetään 20.11. ultrien perusteella (ja tämän perusteella on lopetettava Primaspan), mutta terveydenhoitaja tässä laskee 28 päivän kierron mukaan, vaikka oma kiertonikin oli pidempi. Terkan naama vääntyi vihaiseen virneeseen kirjatessaan papereihin jämptisti ylös, että laskettu aika on hänen laskemansa 21.pvä. 

Perustarkastuksia tehdessä th kysyi olinko ostanut Rennietä valittamaani närästykseeni ja minä siihen totuuden mukaisesti, että en ole saanut aikaiseksi. Th alkoi jankata sitä, että Rennie on turvallista kyllä lapselle, miksi en ole ostanut. Yritin jankata takaisin, että en vaan ole saanut aikaiseksi ostaa kun työpäivän päätteeksi on kiire kotiin ja viikonloppuisin ei tule vaan liikuttua kylillä, ei siihen ole mitään sen kummempaa erityistä syytä.

Imetysasioita otettiin myös sen verran puheeksi, että th kysyi olenko materiaaliin tutustunut. Ainut imetysmateriaali mitä olen edes saanut, on vinkki imetys.fi -sivustosta, johon en tosin ole vielä tutustunut. Tästä alkoi hurja narina, että miksi en ole tutustunut - olisi pitänyt taas kertoa tarkka syy. Minä yritin selittää, että ei tähänkään ole mitään syytä, en vaan ole vielä mennyt lukemaan varta vasten, mutta terkan mielestä olinkin nyt imetysvastainen.. Mies tässä vaiheessa ihan ärähti terkalle, koska istuin kuin syytettynä maailman pahimmasta rikoksesta, jota en ole edes tehnyt,  että eiköhän asiat siitä lutviudu vielä, enhän ole koskaan sanonut ettenkö edes yrittäisi imettää.

Th totesi miehen ärähtämiseen, että ilman etukäteistietoa ei imetys tule onnistumaan, mutta aikaa ei ole tänään tai myöhemminkään käydä imetysasioita läpi, koska enää ei ole neuvolakäyntejä, joten menkääpä tutkimaan asiaa. Seuraava käynti näyttää olevan rv 36 polilla myoomien takia, kysyi minulta taas, että tehdäänkö samalla synnytystapa-arvio? Mulle ei puhuttu muusta kuin myoomien kontrolloimisesta, joten mun täytyy asia nyt selvittää, vaikka en edes oikeastaan tiedä mitä koko synnytystapa-arvioiminen tarkoittaa.. 

Tällä kertaa on kuitenkin annettava pisteet siitä, että vihdoin terkka löysi vauvan sykkeet ja mainitsi jopa lukemat (130bpm), mutta toki muisti samalla kyseenalaistaa ison (33cm) sf-mitan takia polin lääkärin juuri tekemän vauvan kokoarvion ja kysellä taas sokerirasituksen perään, joten ei sykkeiden löytymisestäkään tullut iloista fiilistä, kun heti perään lyödään tuttuun tapaan maanrakoon.

Käynnin lopuksi terkka vielä kysyi ihan puskista olenko ottanut koronarokotukset. Sen verran syrjässä asumme enkä juurikaan ihmisten ilmoilla käy, niin en ole tarpeelliseksi nähnyt (tai saanut aikaiseksi) ottaa. Olen kyllä sen kerran sairastanut. Käynnin päätteeksi syttyi kuin lamppu päässä, että pitääköhän terkka mua nyt siis vielä rokotevastaisenakin imetysvastaisuuden lisäksi!? 

Mies totesi heti autossa, että hän ei ole ikinä tavanut noin vastenmielisesti asiakkaaseen suhtautuvaa ihmistä eikä tuo terkka tule meille kotikäynnille synnytyksen jälkeen. Olen asiasta nyt aivan samaa mieltä, sillä kaikista tämän terkan vastaanotolla käynneistä on tullut vain paha mieli, eikä tämäkään käynti näyttänyt poikkeus olevan.

30. raskausviikko

Appit näyttävät, että olisi noin 77 päivää raskautta jäljellä ja pian siintää vanhempainvapaat edessä. Mihin tämä aika oikein menee? Samaan aikaan toisaalta aika ei kulu mihinkään, koska tuntuu että viikot matelevat ja "kolmekymppiset" ovat aina vaan seuraavalla viikolla.

Olen mittaillut verenpaineita viikon ajan kotioloissa, ja luojan kiitos näyttää siltä, että polilla mitatut huippulukemat johtui valkotakkisista, sillä pääosin verenpaineet ovat olleet minulle normaalitasossa. Ehkä ei tarvitse siis pelätä ihan niin paljoa sitä raskausmyrkytystä ainakaan vielä.

Turvotus on mielestäni myöskin nyt tasaantunut hieman, sillä saan taas yöt nukuttua kohtuullisesti. Oikea jalkapöytä tuppaa olemaan aikamoinen pallo ja sukat jättävät nopeasti painaumat, mutta vatsa ei ihan samalla tapaa pöhötä kuin välillä pahimmillaan. Tosin jos vauvan pylly nököttää kylkiluiden päällä,  näyttää kuin olisin nielaissut  jalkapallon, joka on jumittanut toiselle puolelle kylkiluiden päälle. 

Vihdoin ajattelin avata vauvan huoneen täyttävät pahvilaatikot ja koota kaikki tarvikkeet kasaan. Ennen en oikeasti tajunnut rattaista ja niiden kasaamisesta yhtään mitään edes ohjeita lukemalla, mutta nyt laittelin rattaidenkin osia toisiinsa kiinni kuin veteraani. Kun paketti oli valmis, en voinut olla ihastelematta miten hurjan söpöt vaunut olikaan! Tunnustelin rattaiden ominaisuuksia ja työntelin niitä pitkin kotia. Ne tuntui juuri sopiville niin käteen kuin kotiimme.

Päätin käydä vielä kertaalleen myös kaikki vauvan vaatteet ja muut tavarat läpi, että minulla on kaikki mahdollinen vaippoja ja mahdollisia korvikkeita ymv. lukuun ottamatta hankittuna. Tarkastutin vielä kahden lapsen äitikaverillani vaatteet, että tarvitseeko jotain, mutta koot ja määrät varsinkin on sellaisia, että meidän ja ennen kaikkea vauvan pitäisi selvitä talven yli helposti.

Osa kanssaodottajista on jo sairaalakassinkin pakannut, mutta itse en ole, vaikka mieli tekisi. En tiedä yhtään, mitä sinne pakkaisi. Edelleen tulee uutta tietoa sieltä täältä ripotellen, esim. se, että sairaalasta saa kyllä vaippoja käyttöön eikä niitä tarvitse sinne hankkia kassiin mukaan. Mistä ensiodottaja tällaista voi tietää, jos ei siitä kukaan kerro? Minä oikeasti luulin, että vaipat pitäisi olla valmiina ja vähän jo stressasin sitä, että kun ei edes vauvan kokoa tiedä ennen syntymää, niin miten ihmeessä muut osaavat ostaa valmiiksi vaipat! 

Mitä itse pakkasit sairaalakassiin - oliko joku turhaan tilaa viemässä ja olisiko jotain pitänyt ehdottomasti olla?

29. raskausviikko

Tämän viikon odotetuin hetki oli kontrollikäynti polilla, jossa totta puhuen enemmän kiinnosti miltä vauva näyttää ja pystyvätkö samalla tekemään neuvolan toivoman kokoarvion kuin itse myoomien kohtalo. 

Myoomat oli vähän taas kasvanut, mutta vauva oli nyt pää alaspäin ja hänellä näytti olevan hyvin tilaa. Kasvot tosin lähes kiinni istukassa, josta syystä ei kuvia saatu matkaan. Laite ei osannut erotella istukkaa ja kasvoja, joten kuvat oli vain mössöjä. Minä vähän säikähdin sitä että istukka on naamaa vasten, mutta lääkärin mielestä tilaa oli hyvin ja kaikki ok, lapsivettäkin normaalisti.

Lääkäri mittasi ainakin vauvan pään ja vatsan ympäryksen sekä reisiluun pituuden ja nämä tiedot syötettiin koneelle johonkin ohjelmaan. Kaikki mitat näyttivät kulkevan täydellisesti keskiarvokäyrää, eli siis aivan normaalikokoinen oli ja kasvu tasaista. Painoarvioksi saatiin hellyttävät 1300g 💙 tämä toki itsessään ei kerro syntymäpainoa, yhden laskurin mukaan tulee yli nelikiloinen lapsi, toisen mukaan keskikokoinen. Millaisia painoarvioita muilla on ollut tässä rv 28+0 ja 28-+6 välillä ja mikä oli syntymäpaino?

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Syy hurjalle sf-mitalle ei ollut siis vauvan iso koko ainakaan tällä hetkellä. Kuitenkin turvotus yhdessä kohonneiden verenpaineiden kanssa aiheuttaa nyt jatkossa sen, että minun täytyy alkaa mittaamaan verenpaineet aamuin illoin asap. Verenpaineet oli nyt aivan selkeästi kohonneet mulle normaalista muutenkin korkeista lukemista, joten lääkäri tutki turvotuksen ja kyseli onko ollut päänsärkyä tai näköhäiriöitä taikka pissassa valkuaista. 

Minulla on ainoastaan turvotusta, mutta raskausmyrkytys voi olla oikeasti ihan oikea uhka tämän hetkisillä oireillani, joten verenpaineiden mittaus olisi nyt äärimmäisen tärkeää. Heti jos alkaa olla enemmänkin 150/90 lukemia, niin yhteyttä välittömästi vähintäänkin neuvolaan, vaikka pissa olisikin ok. Ei kuulemma aina ole valkuaista pissassa, joten siihen pelkästään ei pidä sokeasti tuijottaa. 

Onko sinulla kokemuksia raskausmyrkytyksestä?