12. raskausviikko

Siitä on kulunut vuosi, kun viimeksi olen aloittanut postauksen näin myöhäisellä raskausviikolla. Kun ei tiedä, mikä mussa on vikana ja mistä syystä kroppa ei jatka raskauksia tai osaa itse keskeyttää, vaan elää aina kuin viimeistä päivää raskaana, vaikka ei sitä oikeasti olekaan. Se aiheuttaa suurinta epäluottamusta koko raskauteen. Miten voisin tietää keskenmenosta, kun kroppa ei sitä itsekään tiedä? 

Selailin vanhoja postauksiani ja edes päällä olevat oireet eivät ole tarkoittaneet mitään hyvää. Kun valkovuotokin muuttui kuin hedelmällisimmäksi ovislimaksi, se pakottaa tarkistamaan vähän väliä, ettei mukana ole verta. Suurimmaksi osaksi on myöskin edelleen oireetonta, mitä nyt välillä pari päivää viikosta sappinesteet lentää herkästi ja sitten kuvotus katoaa kuin tuhka tuuleen.

Odottajaryhmissä kävi todella raju kato keskenmenojen ja kromosomivikojen takia samaan aikaan, kun itse odotin ultrausvuoroani polin aulassa. En tohtinut olla ajattelematta, että eihän se voi mitenkään olla mahdollista, että edelleen meillä epäonnisilla olisi kaikki hyvin. Tuntui, että sydän koska tahansa lähtee juoksemaan takaisin autoon ja kun tarkistin aktiivisuusrannekkeesta sykkeen, se näytti 140bpm. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Yleislääkärin kutsuessa minua vihdoinkin (noh, ihan ajallaan) huoneeseen kysyi vointiani samalla ja minä kerroin suoraan, että päällimmäisenä kirjaimellisesti kohta tappavaksi muuttuva jännitys. Pääsin välittömästi ultrattavaksi upouuden laitteen alle, etten saa sydänkohtausta.

Alun kompuroinnin ja laitesäätöjen jälkeen löytyi sikiö, joka näytti minun silmään ensin kuin patsaalle. Osasin heti tulkita, että se on paljon isompi ja vielä ihmismäisempi kuin kaksi viikkoa sitten, mutta en nähnyt elonmerkkejä. Kunnes yleislääkäri näytti väpättävän sydämen. Eli sikiö oli elossa! Sykettä ei kuunneltu ja taas jäi siinä hötäkässä kysymättä miksei, mutta unohdin asian koska sikiö alkoi niin vimmatusti pyöriskelemään että lääkäriäkin nauratti.

Täysin tarkkaa pää-perämittaa oli siitä syystä tosi vaikea saada, koska tyyppi ei paikallansa pysynyt, mutta satavarmasti vastasi vähintään 11+0 tai jopa 11+1. Kantaan oli myöhemmin merkattu lopulliseksi kooksi 45mm ja vastaisi H11+1. Kaikki CRL-laskurit ja taulukot kertovat hänen olevan mitoiltaan keskiarvojen paremmalla puolella. Eli tuon tanssahtelijan  LA saattaa jopa aikaistua! 

Ihan kuin lukisi keskustelupalstojen tarinoita siitä, miten kahden ihmisen jäljennös kasvaa ihan normaalisti, parkouraten ympäriinsä kohdussa. Vaikka itse en tunne hänen liikkeitä laisinkaan ja sykkeenkin saan dopplerilla esille hyvin hennosti enkä edes joka kerta, niin tämä tarina kertookin minusta, meistä - ei jostain keskustelupalstojen anonyymista. Vaikea käsittää vieläkään, että meillä voidaan hyvin.

Nt-ultra on varattu kahden viikon päähän, eli vielä kerran saamme varmistuksen onko kaikki hyvin ennen kuin alkaa toinen kolmannes. Sitten onkin aika alkaa jännittää muita asioita, kuten muille kertomista ja sitä kerkeänkö hankkia kaiken tarpeellisen vauvan syntymään, jos tässä todellakin käy niin, että vauva syntyy, kuten nyt alkaa uhkaavasti siltä näyttämään!😳