Takaisin lähtöruutuun: yk1 - ovulaation metsästystä

Operaatio keskenmenon jälkeisen ovulaation metsästys alkakoon.

Tästä kierrosta - ja postauksesta - saattaa tulla pitkä, joten sori siitä. Taidan stopata siihen, jos bongaan oviksen, piinailen kierron loppuun seuraavassa postauksessa jos pääsen piinailemaan. 

Kp1 aletaan laskemaan keskenmenon ensimmäisestä kunnon vuotopäivästä, joten on hyvä pitää kirjaa jo alusta saakka. Minä lähinnä vain tuhrusin eikä sellaista kunnon vuotopäivää tullut laisinkaan, joten lasken ensimmäiseksi kiertopäiväksi nt-ultran jälkeisen päivän. 

Kp3 oli nopea kaavinta ja sitten lääkäri ultrasi kohdun tyhjäksi, eli tyhjennys pitäisi olla onnistunut. Tästä on hyvä lähteä ovista bongailemaan!

kp1 - kp5 Keskenmenon aiheuttama tuhruvuoto. Kp5 tein raskaustestin, että tiedän missä määrin raskaushormonia vielä on. Selkeä plussa se vielä on, mutta ihme kyllä ei enää leffaviivoja!

kp6 Olo normaali, ei vuotoa, ip:n raskaustesti hurjan paljon haaleampi eiliseen nähden. AL kuitenkin yhä sama 36,69'C, jota se on ollut tärpistä lähtien, eli raskaushormonia vielä piisaa.

kp7 AL 36,71'C. Ruskeaa tuhrua tuli päivän aikana ruokalusikallisen verran. Alkaako vuoto siis olla jo lopuillaan?

Hieman ikävää nippailua kohdussa, varmaan myooma. Oma kannassa tulos, että toinen myooma on substraalinen eli subseröösinen ja toinen intramuraalinen, joka heikentää hedelmällisyyttä ja lisää keskenmenon riskiä duodecim-lehden mukaan. Samalla sivulla tosin lukee myös, että riskiä ei ole huolimatta sijainnista ja koosta, paitsi jos niitä on enemmän kuin yksi, kuten minulla. Ja sit lääkäri sanoi, että näillä mun myoomilla ei ole merkitystä raskauden ja keskenmenon suhteen, mutta olisi hyvä odottaa myoomakontrollia ennen yritystä. Eli pitääkö tässä siis alkaa valmistautumaan lapsettomuuteen vaiko ei??

Raskaustesti haalenee hyvää vauhtia, joskin aamuisena testattuna eilistä ip:tä vahvempi. Tein huvikseni myös ovistestin, joka varmasti raskaushormoniin reagoi, koska oli niin vahva plussa. Hauska (tai no, ei yhtään hauskaa oikeasti) miten vielä raskaana ollessa ei ovistesti reagoinut plussana, mutta nyt sitten heti pärähti vahvat viivat.

kp8 Raskaustesti jo lähes nega! AL 36,41'C, todennäköisesti jo alempi, kerkesin nimittäin käydä pissalla kun hätä herätti. Iltapäivällä alkoi taas pyyhkiessä tulemaan punertavanruskeaa mukaan. Just kun ajattelin, että pääsisikö vain viikon vuodolla. Onneksi kesti vain hetken ja taas loppui.

Olen lukenut ristiriitaisia ohjeita siitä, että milloin kannattaa aloittaa yritys uudestaan. Km:n jälkeen raskautuu kuulema helposti ja ei pitäisi aiheuttaa uutta keskenmenoa, mutta sitten puolet ohjeista taas kertoo, että kohtu ei välttämättä ole heti valmis uuteen raskauteen ja keskenmeno on taas edessä. Ota nyt sit selvää. Lääkäri tosin suositteli odottamaan, että käyn myoomakontrollissa eka, mutta se on vasta 2kk päästä! Mut käskyhän se ei ollut ja "jos kondomi menee rikki, ei voi mitään".. 

Mun iässä 2kk on paljon joutoaikaa se. Toisaalta jos mun myoomat saattaa aiheuttaa keskenmenoja, onko millään enää väliä, jos kesken menee kuitenkin.. Äääh. Sydän haluaisi yrittää heti kun mahdollista, kaikesta huolimatta, jos joku raskaus kuitenkin päättyisi päätyyn saakka. Pää täynnä kysymyksiä, eikä yhtään kunnon vastausta.

Seksiä.

kp9 AL 36,43'C. Vielä näkyy r-testissä sen kaltainen haamu, kun mitä sain tähän samaiseen one stepiin dpo10. Yhden vessakäynnin päätteeksi tuli ruskeaa tuhrua, joka sitten jäi siihen yhteen kertaan. 

Tänään mua on itkettänyt ja suoraan sanottuna vituttanut tää keskenmeno. Siirsin varhaisultrakuvan jääkaapin ovesta talteen :( Miksi just minä, varhaisultrassa todetun sykkeen pitäisi vähentää keskenmenon riskiä aivan hurjasti ja minullahan oli kokemusta tästä jo ennestään, en olisi halunnut enää kokea tätä samaa! Olin niin satavarma, että hurjista peloista huolimatta tää menee loppuun asti.  Oli lapseen liittyviä suunnitelmiakin lähivuosiksi. Mut ei. Matto vietiin jalkojen alta ja lyötiin vielä puukolla selkään..

kp10 AL 36,19'C ja sekä raskaus- että ovulaatiotesti negatiivinen. Alkaa aamulämpökin olla normaalin paikkeilla jo. Ei taida olla raskaushormonia siis enää, tai ainakin sitä on niin vähän ettei testit enää reagoi. 

Taidan alkaa testaamaan alkuun ovulaatiosta kerran päivässä tästä päivästä alkaen ja sitten kiihdyttää tahtia, kun/jos lähtee tummenemaan, että varmasti saisi bongattua ovulaation. Kun ei tosiaan pysyy yhtään sanomaan, koska se on tulossa tai onko edes. Helpottaa sit kuukautisten alkamisen ennustamistakin, jos saisi oviksen kiinni.

Haluja löytyy jo, joten seksiä. Sen päätteeksi tuli ehkä ruokalusikallisen verran punertavaa tuhrua. Fertility Friendiin merkkaan menkoiksi jokaisen päivän jolloin edes tuhrusi jotakin, vaikka käytännössä vuotoa ei ole siis ollutkaan. Mut on hyvä tietää kuinka kauan jotakin jälkivuotoa tulee.

Oikeata munasarjaa nippailee pitkin päivää. Jännittävää.

kp11 AL 36,31'C - ompa jännän korkea aamulämpö, vaikka ei pitäisi olla mitään muutoksia mittaushetkessä? Kävin pissalla ja mittasin mielenkiinnosta aamulämmön uudestaan, jolloin näytti 36,15'C. Ehkä se on lähempänä todellisuutta, mutta FF:n laitoin kuitenkin ekan mittauksen.

Ovulaatio ei pitäisi sentään vielä olla, koska eilisen iltapäiväinen testi oli joo aika tumma, mutta ei todellakaan mikään plussa. Veikkaan että labrakokeissa näkyisi vielä raskaushormonia hieman, vaikka one stepissä se ei enää näykään. Himot on nyt kyllä lisääntymään, joten veikkaan että ovulaatio ehkä kuitenkin on jo tulossa ja ehkä jopa normaaliin aikaan! 

Mutta sitten tuli taas pyyhkiessä punertavaa tuhrua. Voiko ovis tulla edes, jos jälkivuotoa vielä on? Toivottavasti tästä tuhruilusta ei ainakaan mikään vakiovieras tule.

kp12 AL 36,38'C. Ompa outoa, miten koholla aamulämpö vielä/taas on verrattuna siihen miten normaalilämpö ainakin ennen keskenmenoa oli +/- 36'C. Tai ehkä tässä ensimmäisessä "yrityskierrossa" voi odottaa mitä vain ja mikään ei ole varmaa, paitsi epävarmuus.  Hulahtipa tuhrua taas se lusikallinen kerran päivässä, outoa touhua tämäkin.

Alan tekemään ovistestejä aamuisin ja iltapäivisin tästä päivästä lähtien, koska ei millään haluaisi missata ovista, vaikka en varsinaisesti ole vielä päättänytkään, että yritetäänkö heti ekasta kierrosta vai miten hommat etenee.. jos annan vain elämän kuljettaa? 

Mut mitä hittoo, tein ip vielä myös raskaustestin joka olikin aivan selkeä haamu taas.. Reagoikohan ovistestit sittenkin yhä vain raskaushormoniin, eikä ovista oikeasti ole lähimainkaan..? Kiva jos just kun huokaisee pääsevänsä edes jälkipuinnin kanssa helpolla niin jos onkin jäänyt jotain materiaalia vielä mikä pitää hcg:n koholla😴 ei auta, testausta jatkettava ja odotettava ensi viikon labratuloksia.

kp13 AL 35,97'C, mittasin 1½h ennen oikeaa heräämisaikaa, kun satuin heräämään. Mutta kylläpä lämpö pomppii. Aamupäivän raskaustesti oli nega, ovulaatiotesti hailakka. Ehkä nyt vihdoinkin on raskaushormoni hävinnyt kokonaan? Ip:n ovistesti oli taas tummempi, jolloin on aina tuntunut olevan kaikista vahvin. Jos voisi tehdä villin veikkauksen ja leikkiä että nyt ei enää ole raskaushormonia kehossa, niin ovis voisi olla 2-3 päivän sisään/päästä. Kiitettävä himot, ehkä vähän jo yrittää limailuakin olla. Seksiä. 

kp14 AL 36,36'C. Ei taida sittenkään vielä olla raskaushormoni poissa kokonaan, kun näin paljon pomppii lämpö, ääh! Pieniä kipeitä finnejä ilmestynyt. Päänsärkyä koko päivän. Hieman stressaa, että aikaa menee kamalasti hukkaan, jos tässä nyt saa ovulaatiotakin odottamalla odottaa. 

Ip:n ovulaatiotesti tosi tumma, sanoisin hyvin lähellä plussa ja plussaksi sitä varauksella väittäisin - jos ei olisi tätä keskenmenohäslinkiä takana. Mut reagoinee varmasti vaan raskaushormoniin vaikkei r-testissä mitään näykään enää.. noh katsellaan taas huomiseen.

kp15 AL 36,47'C. Kyllä se vaan lämpö meinaa koholle jäädä. Koin ahaa-elämys pitkällisten googletteluiden jälkeen. Oliskohan kp12:sta haamu raskaustestissä reagoinut sittenkin luteinisoivaan hormoniin eikä raskaushormoniin, koska luin proviisorin vastauksen aiheesta ja hän piti sitä hyvinkin mahdollisena! Eli ovis yrittää tulla tai ehkä oli jo? Ovistestitkin ovat lähteneet jo himpun haalenemaan.

kp16 AL 36,24. No nyt en enää kommentoi mitään oliko tai tuleeko ovis, koska eihän näissä lämmöissä oo päätä eikä häntää :D 

kp17 AL 36,24'C. Alkaa vaikuttamaan normaalilta peruslämmöltä! Ovistestit haalentuneet selkeästi. Epäilyksen siemen, että ovis yritti tulla, mutta nyt jää ovuloimattomaksi kierroksi. Mut menkat tulee ehkä normaaliin aikaan!

kp18 AL 36,35'C. Takana todella levottomasti nukuttu yö. Taidan säästää tästä eteenpäin loput ovistestit ensi kiertoon. Paloi 21 testiä tässä välin 😂 Seksiä.

kp19 AL 36,25'C. Ovuloimaton kierto varmasti, mutta vihdoinkin lämmöt normaalit. Ehkä ensi kierrossa tärppää, josko tulisi ovis tapahtuisi normaalisti.

kp20 AL 36,15'C. Entäpä jos laskenkin kiertopäivät sen mukaan, kun lämmöt palautui normaaliksi? Eli että kp10 jolloin oltiin jo normaalilämmöissä olisikin oikeasti vasta kp1. Sen mukaan laskettuna tänään olisi siis kp11 ja ovulaatio voisi olla vasta tuloillaan!

kp21 AL 36,32'C. Selkeästi kirkasta limaa pyyhkiessä, ehkä eilisen teoria siis pitääkin paikkansa? Ovistesti tosin hailura ku mikä. Joo siis heh. Testaan nyt kuitenkin kerran päivässä sit kuitenkin.. jos ovis olisikin vasta tulossa.. haluun bongata sen :D

kp22 AL 36,08'C. Lämmöt dippaa, kirkas hento limailu jatkuu lisääntyen iltapäiväksi ihan kamalasti ja kaiken huipuksi päälle vielä ovulaatioplussa !  Mä ovuloin sittenkin! Mutta se siitä ekan kierron hyödyntämisestä - mies tulee vasta 2 pvän päästä työreissulta.. suoraan sanoen vituttaa, koska iltapäivällä jo kramppailee eli eiköhän ovis ole ohi ennen kuin päivä edes vaihtuu.

kp23/DPO0 AL 36,22'C tai 36,48'C ja syy on siinä, että ensimmäinen on mitattu puoli kaksi yöllä ja toinen puoli kuusi aamulla. FF:n laitoin esimmäisen lämmön.

SUPERMEGAOVULAATIO ! Järjetön plussa! Kaameet eggislimat! Limatulppa! Oon niin onnellinen! 😍Heruttelin miestä ajamaan töiden jälkeen 200km että tän päivän pääsee hyödyntämään! Seksiä! Nippailua ja kramppailua, kohdunnapukka ylhäällä, pehmeä ja auki!

Tämän päivän olen aivan taivaissa, ihan hullu hyvä olo! Toisaalta limat tyrehtyi illaksi, että myöhästyttiin varmasti. En usko että eräjormat ehtii kohteeseen, mutta toisaalta munasolu pitäisi olla hedelmöittymiskykyinen 12-24h, että joo, nippa nappa kerettiin. Tosi hyvä fiilis siitä, että kroppa kuitekin toimii ja aamupäiväiset eggikset, huh huh - ei oo sellaisia ollut ihan hetkeen! 

Tänään muuten kp14, jos laskee, että kp10 olisi kp1! Eli toden totta ovis tuli ns. normaaliin aikaan!

PIINAILU ALKAKOON !

Keskeytynyt keskenmeno - kokemus siitä ja kuinka se meni

Keskeytynyt keskenmeno - diagnoosikoodi O02.1 - sikiön varhainen kuolema ja jääminen kohtuun - abortus inhibitus - missed abortion.

Raskausviikolla 12+2 klo 20 sain kyseisen diagnoosin nt-ultrassa. Kohtu oli kasvanut raskausviikkojen mukaisesti, kyytiläinen vaan jäi matkan varrelle. Hoitaja antoi minulle yhden mifopristonitabletin, jonka tarkoitus on aloittaa raskaudenkeskeytys sekä pehmittää kohdunkaulaa ja lisätä kohdun supistusherkkyyttä. Sen jälkeen pääsin kotiin. Vuoto oli koko ajan hyvin niukkaa, se ei valunut edes wc-pönttöön asti enkä kokenut kipuja. 

Seuraavana päivänä klo 21 tuli menkkamaisia kramppeja ja vuoto runsastui aavistuksen. Silloin tällöin pyyhkiessä tuli hyvin pientä hyytymää mukana. Minulle ei tuottanut mitään ongelmia kestää kramppeja, koska nukahdin niistä huolimatta.

Kello 22 menkkakrampit muuttuivat kohtua kouristeleviksi aaltomaisiksi kohtauksiksi, joka loi heti perään jäätävän paineen alapäähän. Tällainenkö on supistus? Keskittymällä syvään hengittämiseen pärjäsin supistuksen tullessa ja sain niiden lomassa jotenkin jopa koiranunta. Pieniä hyytymiä ja limaa alkoi tulla aina näiden supistuksien päätteeksi ja olo helpottui.

Kello 23 supistukset jäivät kestona päälle ilman taukoja välissä enkä pystynyt laisinkaan olemaan aloillani kipujen vuoksi. En ollut tyhmänä osanut varautua kipulääkkeillä koitokseen. Tuntui ettei homma edennyt laisinkaan, koska verenvuotokin jopa väheni, oli siis todella niukkaa tuhrua. Hyytymistäkään ei ollut tietoakaan. Jokseenkin vielä kestin supistusten välin ollessa 5-15 minuuttia ja yritin nukkua.

Kello 3 kaivelemalla joka ikisen kaapin nurkan löysin yhden panadolin, sillä vaikka tavallaan supistus ei varsinaisesti koskenut, se paine oli aivan hullu koska supistus kesti pitkään ja heti perään tuli uusi, enkä saanut unta. Halusin siksi kipulääkettä. Ilmeisesti siis nyt niin sanotusti synnytin, vaikka alas asti ei edelleenkään niukkaa verta ihmeempää tullut. Muistelen edelliskerran menneen aivan eri tavoin - ilman kipuja, nopeasti ja kamalan verimäärän saattelemana kaikenlaista hyytelöä. Nyt oli aivan päin vastoin - kipua, pitkäkestoiset supistukset eikä minkäänlaista vuotoa käytännössä laisinkaan.

Soitin hieman neuvottomana tilanteesta ensineuvoon, mutta käskettiin kestää kotona aamuun saakka ja syödä se panadol, jota vielä jemmasin. (Kantaan oli merkattu, että "potilaalla epämukava olo" - pah! Oli ihan kaikkea muuta kuin vain epämukavaa!) Parin tunnin päästä supistukset käytännössä loppuivat ja torkahdin, mutta en tiedä uskoako sen tapahtuneen panadolin voimasta, sillä minulla edes grammaset panadolit ei vie yleensä mitään kipuja pois. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kolmannen päivän aamuna kello 8 lähdin polille. Ostin matkan varrelta kasan paksuimpia siteitä valmiiksi tulevaan koitokseen - edelliskerrastakin oppineena - ja kyllä, myös vaippoja, jotka ovat loistavia tällaiseen sysipaskaan tilanteeseen, jossa vuoto voi vastata oikeasti niagaran putousta. 

Klo 9:45 hoitaja laittaa pari cytoteciä emättimeen. Tunti tuli maata aloillaan ja suositteli ottamaan Buranan ja Panadolin valmiiksi. Nyt pitäisi alkaa tapahtumaan jotain. Hoitaja toi vielä portatiivin, jonne raskausmateriaali pitäisi tähdätä. Kotiin saa lähteä, kun kohtu tyhjä. Tsemppiä koitokseen.

Kello on 11:20 ja tähän saakka pari  menkkamaista kramppia ainoastaan tullut. Vuotaa kuten tähän asti, eli vähän, ei edes siteeseen. Eli mitään ei vissiin ole aikeissa tapahtua. Paitsi naapurihuoneessa. Siellä nainen parkaisee kerran voimakkaasti ja  hänestä tulee huudon päätteeksi äiti. Tuntuu pahalle.

Klo 13:38 sain kaksi cytoteciä suun kautta. Jos nämäkään eivät auta, niin kolmannet tiedossa. Jopa neljännet. Viidennetkin tarvittaessa. Silloin on yön yli keikka, mikä on pahin pelkoni. Yhtäkkiä kaavinta on yks kaks suljettu pois vaihtoehdoista kokonaan. Liekö lakko vaikuttaa väen määrään. Olen nälissäni, ei saa syödä. 24h edellisestä leipäpalasesta.

17:40 taas vähän lisää pillereitä, koska ei supistuksia. Uusi hoitaja kysyi, että otithan edelliset kielen alle sulamaan. Öö, en, koska asiasta ei sanottu? Voi pee jos siitä syystä ei nyt supistelut ole alkanut aikaisemmin! Tippakin laitettiin, etten kuivu. Hoitaja tuo minulle nimirannekkeen, eli en pääse kotiin.

21:30 nukahdin, heräsin yökön koputukseen. Saan viimeiset tabletit tälle päivälle. Neljäs pari cytotecia jo. Yökön mielestä seuraavaksi soisi kyllä olla kaavinta jo, jos ei vieläkään mitään tapahdu. Pakki kyllä menee aivan sekaisin, mutta kohdussa hiljaista. Nälkä vaivaa, mutta ei tee mieli syödä, vaikka nyt saisikin luvan, koska aamulla ei saa syödä. Jatkan unia.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Neljäntenä päivänä kello 7:00 - eilinen tapahtumattomuus ja syömättömyys jatkuu. Tai no, ripuli näyttää jatkuvan. Eilisaamuinen hoitaja oli taas vuorossa ja ovat kuulema hoitajien kesken ihmeissään, että miten normaalivointinen olen. Yritän ronkua kaavintaa, sillä eihän tässä ole enää mitään järkeä popsia tehottomia pillereitä. Uhkaan lähteväni tänään vaikka omine lupineni, sillä minun on pakko päätään päästä kotiin. 

Klo 9:40 lääkäri ultraa ja toteaa, että eihän täällä olekaan enää kuin pieni riekale istukkaa jäljellä jumissa kohdunkaulassa. Ei ihme ettei pillerit siis auttaneet. Lääkäri puuduttaa kohdunsuun suihkeella ja kaapii puolessa minuutissa viimeiset raskausmateriaalit pois. Kipu oli aivan kamala, mutta onneksi ei kestänyt toimenpide pitkään. 

Lääkäri ihmetteli miten on voinut vuoto olla niin vähäistä, sillä kertomukseni ja kohdun tilanteen myötä olin tosiaan niin sanotusti synnyttänyt toissa yönä. Mutta minä kyllä tsekkasin vessan ja vessapaperin aina pöntöllä käydessäni. Aina ei vuotoa edes tullut. Ei edes sinäkään yönä, kun "synnytin". Sain lähteä kotiin.

Se oli siinä.
Jo illalla tuntui, etten olisi ollut raskaana laisinkaan. 

Niukka vuoto kesti alusta saakka kaiken kaikkiaan oikeastaan vain 5 päivää, jonka jälkeen 4 päivää tuli  ainoastaan yhdellä tai kahdella vessareissulla ruskeaa tuhrua. Raskaustestinkin toinen viiva oli kahdeksantena aamuna enää vain henkäys, yhdeksäntenä päivänä ei sitäkään. Sinänsä nurinkurista, että nyt odotin raskaustestin toisen viivan katoamista, kun vielä hetki sitten en saanut niinkään vahvaa plussaa raskaustesteihin, mitä keskenmenon viidentenä päivän.

Nyt enää sitten ovulaation odottamista..

Raskausviikko, jota ei tullut

13. raskausviikon vajaa puolessa välin oli nt-ultra, jota jännitin koko viikon. Että kasvaako siellä kukaan, kun raskausoireiden voimakkuus laski edelliseen viikkoon nähden satasesta kymppiin. Stressasin asiaa siksikin, kun mies tuli mukaan ja halusin, että raskaus konkretisoituisi hällekin vihdoin. 

Mutta entä jos lopputulos ei olekaan sitä mitä toivoisi? Entä jos juniori onkin aivan liian pieni viikkoihin nähden? Tai on jo enkeli, mutta vuoto vielä odotuttaa? Myöhäisessä keskenmenossanikin sikiö oli useita viikkoja pienempi siihen nähden, millä rv:llä vuoto vasta alkoi.. Horoskooppinikin lupasi, että kestä häviösi kuin nainen, sillä lupaamasi asiat eivät tule toteutumaan. Ei sitten yhtään voisi pahaenteisempää horoskooppia osua ultrauspäivälle..

Kahta tuntia ennen ultraan lähtöä kävin pissalla ja mukana tuli verensekaista tuhrua. Huusin spontaanisti kyyneleet silmissä "EI!" ja tiesin saman tien, että peli on menetty. Meidän junnu on enkeli. Mies tuli kotiin kysyen monelta lähdetään ja sanoin hänelle suoraan, että älä odota ultrassa näkeväsi mitään elävää, tämä on mennyt kesken. Mies oli toiveikas, mutta minä tiesin. Yritin häntä valmistaa huonoihin uutisiin koko matkan.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Heti ultrattavaksi päästessä sanoin hoitajalle, että aloin tuhruamaan ja luulen menneen kesken. Nopeasti ultraaja totesikin, että sykettä ei tosiaan löydy ja kasvu on pysähtynyt jo 9+4. En katsonut monitoria, mutta huomasin miehen katsovan ja näin hänen pyyhkivän silmäkulmiaan. Minulle tämä on jo tuttua, mutta miehelle ei. Minä olin täysin tunnekylmä.

Toinen lääkäri varmisti vielä asian. Kesken on mennyt. Samalla sain selville, että minulle on tullut varhaisultran jälkeen toinenkin myooma. Söin hoitajan tuoman pillerin joka vissiin vauhdittaa keskenmenoa ja pääsin kotiin. Ylihuomenna menen uudestaan ottamaan toisen pillerin tai jään kaavintaan.

Mietimme luonnollisesti mikä voisi olla syynä. Ei voida täysin poissulkea koronaa eikä myoomia aiheuttajana, vaikka rakenteellinen vika se yleensä aina onkin. Kelasin, että koska neuvolassa ei kuulunut sykettä, niin ehkä voimat alkoivatkin jo silloin ehtyä, koska siitä kaksi päivää myöhemmin kasvu pysähtyi. Raskausoireiden vähentyminen myöhemmin ennakoi tulevaa suru-uutista.

Mies oli sitä mieltä, että ehdottomasti yritetään uudestaan, jos vaan haluan, vaikka oman jälkeläisen näkeminen kuolleena sattuikin. Nyt ajatukset ovat ristiriitaiset. En toisaalta tiedä kestäisinkö henkisellä tasolla taas samanlaista kokemusta. Kroppakin luulee olevansa yhä raskaana, vaikka junnu on kuollut jo kolme viikkoa sitten, eikä kunnon vuoto ole alkanut vieläkään. Haluanko yrittää uudestaan? Kaikesta huolimatta haluan.

Toivon, että kroppa palautuu nopeasti ja myoomista tulisi kunnon selkeys, jotta pääsisimme vielä yrittämään. Nyt alkaa olemaan niin kiire aikataulu iänkin suhteen, että jos meille ei vuoden sisään vauvaa suoda, sitä ei meille enää tule. Meistä tulee tahtomattamme lapsettomia. Olisipa toiveet omat lapsesta tulleet edes vuosi aikaisemmin.

Laitan taas ovistestit tilaukseen. Odottavatpahan valmiina. Jos vielä kerran pääsisi yrittämään.