Keskeytynyt keskenmeno - kokemus siitä ja kuinka se meni

Keskeytynyt keskenmeno - diagnoosikoodi O02.1 - sikiön varhainen kuolema ja jääminen kohtuun - abortus inhibitus - missed abortion.

Raskausviikolla 12+2 klo 20 sain kyseisen diagnoosin nt-ultrassa. Kohtu oli kasvanut raskausviikkojen mukaisesti, kyytiläinen vaan jäi matkan varrelle. Hoitaja antoi minulle yhden mifopristonitabletin, jonka tarkoitus on aloittaa raskaudenkeskeytys sekä pehmittää kohdunkaulaa ja lisätä kohdun supistusherkkyyttä. Sen jälkeen pääsin kotiin. Vuoto oli koko ajan hyvin niukkaa, se ei valunut edes wc-pönttöön asti enkä kokenut kipuja. 

Seuraavana päivänä klo 21 tuli menkkamaisia kramppeja ja vuoto runsastui aavistuksen. Silloin tällöin pyyhkiessä tuli hyvin pientä hyytymää mukana. Minulle ei tuottanut mitään ongelmia kestää kramppeja, koska nukahdin niistä huolimatta.

Kello 22 menkkakrampit muuttuivat kohtua kouristeleviksi aaltomaisiksi kohtauksiksi, joka loi heti perään jäätävän paineen alapäähän. Tällainenkö on supistus? Keskittymällä syvään hengittämiseen pärjäsin supistuksen tullessa ja sain niiden lomassa jotenkin jopa koiranunta. Pieniä hyytymiä ja limaa alkoi tulla aina näiden supistuksien päätteeksi ja olo helpottui.

Kello 23 supistukset jäivät kestona päälle ilman taukoja välissä enkä pystynyt laisinkaan olemaan aloillani kipujen vuoksi. En ollut tyhmänä osanut varautua kipulääkkeillä koitokseen. Tuntui ettei homma edennyt laisinkaan, koska verenvuotokin jopa väheni, oli siis todella niukkaa tuhrua. Hyytymistäkään ei ollut tietoakaan. Jokseenkin vielä kestin supistusten välin ollessa 5-15 minuuttia ja yritin nukkua.

Kello 3 kaivelemalla joka ikisen kaapin nurkan löysin yhden panadolin, sillä vaikka tavallaan supistus ei varsinaisesti koskenut, se paine oli aivan hullu koska supistus kesti pitkään ja heti perään tuli uusi, enkä saanut unta. Halusin siksi kipulääkettä. Ilmeisesti siis nyt niin sanotusti synnytin, vaikka alas asti ei edelleenkään niukkaa verta ihmeempää tullut. Muistelen edelliskerran menneen aivan eri tavoin - ilman kipuja, nopeasti ja kamalan verimäärän saattelemana kaikenlaista hyytelöä. Nyt oli aivan päin vastoin - kipua, pitkäkestoiset supistukset eikä minkäänlaista vuotoa käytännössä laisinkaan.

Soitin hieman neuvottomana tilanteesta ensineuvoon, mutta käskettiin kestää kotona aamuun saakka ja syödä se panadol, jota vielä jemmasin. (Kantaan oli merkattu, että "potilaalla epämukava olo" - pah! Oli ihan kaikkea muuta kuin vain epämukavaa!) Parin tunnin päästä supistukset käytännössä loppuivat ja torkahdin, mutta en tiedä uskoako sen tapahtuneen panadolin voimasta, sillä minulla edes grammaset panadolit ei vie yleensä mitään kipuja pois. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kolmannen päivän aamuna kello 8 lähdin polille. Ostin matkan varrelta kasan paksuimpia siteitä valmiiksi tulevaan koitokseen - edelliskerrastakin oppineena - ja kyllä, myös vaippoja, jotka ovat loistavia tällaiseen sysipaskaan tilanteeseen, jossa vuoto voi vastata oikeasti niagaran putousta. 

Klo 9:45 hoitaja laittaa pari cytoteciä emättimeen. Tunti tuli maata aloillaan ja suositteli ottamaan Buranan ja Panadolin valmiiksi. Nyt pitäisi alkaa tapahtumaan jotain. Hoitaja toi vielä portatiivin, jonne raskausmateriaali pitäisi tähdätä. Kotiin saa lähteä, kun kohtu tyhjä. Tsemppiä koitokseen.

Kello on 11:20 ja tähän saakka pari  menkkamaista kramppia ainoastaan tullut. Vuotaa kuten tähän asti, eli vähän, ei edes siteeseen. Eli mitään ei vissiin ole aikeissa tapahtua. Paitsi naapurihuoneessa. Siellä nainen parkaisee kerran voimakkaasti ja  hänestä tulee huudon päätteeksi äiti. Tuntuu pahalle.

Klo 13:38 sain kaksi cytoteciä suun kautta. Jos nämäkään eivät auta, niin kolmannet tiedossa. Jopa neljännet. Viidennetkin tarvittaessa. Silloin on yön yli keikka, mikä on pahin pelkoni. Yhtäkkiä kaavinta on yks kaks suljettu pois vaihtoehdoista kokonaan. Liekö lakko vaikuttaa väen määrään. Olen nälissäni, ei saa syödä. 24h edellisestä leipäpalasesta.

17:40 taas vähän lisää pillereitä, koska ei supistuksia. Uusi hoitaja kysyi, että otithan edelliset kielen alle sulamaan. Öö, en, koska asiasta ei sanottu? Voi pee jos siitä syystä ei nyt supistelut ole alkanut aikaisemmin! Tippakin laitettiin, etten kuivu. Hoitaja tuo minulle nimirannekkeen, eli en pääse kotiin.

21:30 nukahdin, heräsin yökön koputukseen. Saan viimeiset tabletit tälle päivälle. Neljäs pari cytotecia jo. Yökön mielestä seuraavaksi soisi kyllä olla kaavinta jo, jos ei vieläkään mitään tapahdu. Pakki kyllä menee aivan sekaisin, mutta kohdussa hiljaista. Nälkä vaivaa, mutta ei tee mieli syödä, vaikka nyt saisikin luvan, koska aamulla ei saa syödä. Jatkan unia.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Neljäntenä päivänä kello 7:00 - eilinen tapahtumattomuus ja syömättömyys jatkuu. Tai no, ripuli näyttää jatkuvan. Eilisaamuinen hoitaja oli taas vuorossa ja ovat kuulema hoitajien kesken ihmeissään, että miten normaalivointinen olen. Yritän ronkua kaavintaa, sillä eihän tässä ole enää mitään järkeä popsia tehottomia pillereitä. Uhkaan lähteväni tänään vaikka omine lupineni, sillä minun on pakko päätään päästä kotiin. 

Klo 9:40 lääkäri ultraa ja toteaa, että eihän täällä olekaan enää kuin pieni riekale istukkaa jäljellä jumissa kohdunkaulassa. Ei ihme ettei pillerit siis auttaneet. Lääkäri puuduttaa kohdunsuun suihkeella ja kaapii puolessa minuutissa viimeiset raskausmateriaalit pois. Kipu oli aivan kamala, mutta onneksi ei kestänyt toimenpide pitkään. 

Lääkäri ihmetteli miten on voinut vuoto olla niin vähäistä, sillä kertomukseni ja kohdun tilanteen myötä olin tosiaan niin sanotusti synnyttänyt toissa yönä. Mutta minä kyllä tsekkasin vessan ja vessapaperin aina pöntöllä käydessäni. Aina ei vuotoa edes tullut. Ei edes sinäkään yönä, kun "synnytin". Sain lähteä kotiin.

Se oli siinä.
Jo illalla tuntui, etten olisi ollut raskaana laisinkaan. 

Niukka vuoto kesti alusta saakka kaiken kaikkiaan oikeastaan vain 5 päivää, jonka jälkeen 4 päivää tuli  ainoastaan yhdellä tai kahdella vessareissulla ruskeaa tuhrua. Raskaustestinkin toinen viiva oli kahdeksantena aamuna enää vain henkäys, yhdeksäntenä päivänä ei sitäkään. Sinänsä nurinkurista, että nyt odotin raskaustestin toisen viivan katoamista, kun vielä hetki sitten en saanut niinkään vahvaa plussaa raskaustesteihin, mitä keskenmenon viidentenä päivän.

Nyt enää sitten ovulaation odottamista..