37. raskausviikko

Synnytystapa-arvio osui tälle raskausviikolle. Polille saavuimme sen verran ajoissa, että pääsinkin ensimmäistä kertaa käyrille! Kätilö kehui, että tosi hyvä kokonaisuus piirtyi paperille ja kaiken kaikkiaan hyvin liikkuvainen mukelo kyseessä, sillä syke hävisi käyriltä vähän väliä. 

Istukka edessä vaimentaa toden totta suurimman osan liikkeistä, sillä en tuntenut kaikkia vauvan liikkeitä lähimainkaan. Oli hauska seurata monitorista, miten syke pamppaili jopa 160 paremmalla puolella ja/tai katosi, mikä tarkoitti vauvan liikkumista, mutta itse en tuntenut mitään. Toki osan tunsin, mutta suurin osa jäi huomaamatta.

Lääkärin vastaanotolla hyvin kokeneen oloinen lääkäri tunnusteli käsikopelolla myooman, kohdun sekä vauvan sijainnin ja koon silmät tiukasti kiinni. Totesi sitten topakasti, että vauva ei todellakaan tunnu isolle, myooma on kuin sämpylä ja sf-mittaamisella voi heittää vaikka sorsaa olivatpa neuvolassa mitä tahansa mieltä asiasta. Olisipa terkkani ollut kuulemassa tämän 😁 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Ultra tuki lääkärin käsikopeloinnin tuloksia. Vauvan painoarvioksi tuli monitorin laskukaavioiden mukaan 2500g. Lääkäri halusi vielä varmistaa uudestaan mitat, koska tämä mitta oli vain nippa nappa alakäyrällä. Vauvan vatsan ympärys olikin lopulta sitten sen verran suurempi, että se nosti lopullisen sen hetkisen painoarvion 2700 grammaan, tasan keskikäyrälle. Kaikki vaikutti hyvälle eikä lääkäri ollut lainkaan vauvasta huolissaan. Syntymäpainoksi sanoi 3700g maksimissaan. 

Sisätutkimus tuntui yllättävän epämukavalle, koska sen verran kovasti ja syvältä työnteli sormilla luita vasten, mutta "lantio on erinomainen". Vauva oli kyllä laskeutunut ja pääkin heilui enää vain milleissä, mutta kohdunkaulaa(?) oli jäljellä 3cm, ja vaikka onkin pehmentynyt, ei mikään viittaa siihen, että vauva syntyisi lähiaikoina..  

Verenpaineet mulla oli normaalit, mutta pissa oli jopa kahdella plussalla. Raskausmyrkytys pelottelee edelleen, joten verikokeilla selvitetään nyt riskilukuni raskausmyrkytyksen saamisen suhteen. Viikon päästä on uusi kontrolli, jossa keskustellaan tarkemmin jatkosta. Jos riskiluku on iso tai tulee tällä välin myrkytysoireita, niin synnytys käynnistetään asap. On turha ottaa riskejä ja käynnistää/tehdä sektio vasta kun on hätä, ja olen siitä samaa mieltä.

36. raskausviikko

Nyt on jo 36. raskausviikko  ja tässä raskaudessa jo hyvinkin tutuksi tullut joko-tai jatkuu. Viime viikkoisia oloja ei tällä viikolla ole ollut lainkaan. Ei juurikaan närästystä, oksentamista, supistuksia, ei mitään. Vauvallakin taas hiljaisempia päiviä ollut. Liikelaskentaa olen yrittänyt harjoitella. Saattaa mennä iltaan, että se täyttyy tällaisina päivinä, vaikka mitä söisin ja joisin. 

Silti en huolestu, koska tällaistahan tämä on ollut liikkeiden osalta koko ajan. Ensin tyyntä, sitten yks kaks vauva mönkiikin esille liikkuen niin paljon, että kymmenen liikettä täyttyy heti. Yö jos toinenkin tyynien päivien keskellä on nyt mennytkin valvoessa, sillä vauva muksii erityisesti rakkoon pitkin iltaa ja yötä. Hän on nykyisin aktiivisimmillaan klo 20-23, eikä herää välttämättä vielä viideltä niin kuin silloin kun olin töissä.

Oikeastihan mun piti raskausvapaa aloittaa uhkarohkeasti vasta 14 pvää ennen laskettua aikaa, mutta oli hyvä sauma jäädä kotiin jo viikko sitten. Luovuin ekaa kertaa vuosiin herätyskellostakin, koska sitä ei kai enää tarvita, kun kohdussa kasvaa elävä herätyskello.  Ehkä jos työni ei olisi fyysiseltä alalta, olisi jaksanut ihan eri tavalla kotonakin. Nyt vasta huomaan, miten paljon helpompi on kuitenkin olla. Jaksaisi tehdä vaikka mitä, kun ei tarvitse enää töitä tehdä. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tekemisen ja vaatteiden puute on kuitenkin alkanut vaivata. Vaikka miten haaveilin pärjääväni ilman äitiysvaatteiden ostoa, mulla ei ole mitään takkia tällä hetkellä, joka menisi kiinni. Kuljen ulkona kaksi hupparia päällekkäin, mutta pelkästään niillä on liian kylmä. Äitiystakkia en halua ostaa, koska sen käyttöaika jäänee lyhyeksi. Käytettynä olen etsinyt edes jotain ylisuurta rytkyä päälle, mutta torikaupat ei tunnu onnistuvan nyt mitenkään ilman ongelmia ja kauppa toisensa jälkeen peruuntuu.

Niinpä olen viettänyt paljon aikaa sisällä elokuvia ja sarjoja katsellen sekä vauvan tavaroita jatkuvasti läpi käyneenä. Pelottaa, että vaikka vauvalle vaatteita taitaa olla lähemmäs sata kappaletta (hups) ja pitäisi pärjätä kevääseen asti, en ole osannut huomioida jotakin. Tai että ostamani vaipat eivät ole sopivia ja ovat olleet turha ostos. Kokeilen lähes päivittäin pinnasängyn ruuvien kiristystä, painan voimakkaasti kummallakin kädellä pohjaa että se varmasti kestää vauvan painon. Siirtelen sitä edes takaisin kahden huoneen välillä, kun en tiedä kummassa on parempi.

Pientä yleistä levottomuutta on siis havaittavissa, mutta ehkä tuleva synnytystapa-arvio ja vauvan painon arviointi alkaa vain jännittämään niin paljon, että jännitys purkautuu sitten kaikenlaisena pikkuhöperyytenä. Tässä on vielä viitisen viikkoa aikaa laskettuun, ja voi mennä vielä sen pari viikkoa pidempäänkin, joten yritän rauhoitella itseäni. Kyllä tästä selvitään.

35. raskausviikko

Nyt on alkanut hieman jännittämään raskausviikkojen määrä - tai lähinnä miten vähän niitä on jäljellä.

Ensinnäkin välillä tulee hieman kivuliaitakin (luultavasti) supistuksia - ei välttämättä useita peräkkäin eikä edes joka päivä, mutta erityisesti supistaa iltaisin/öisin ja ne on selkeästi kipeämpiä kuin ne raskauden puolivälin vatsan kiristykset. Hieman menkkakipujen kaltaisia aaltoja, jolloin jonkin verran sattuu vatsassakin. Ihan eri tavalla kipeitä kuin mitä toissa viikolla tuntui.

Myös (sori tmi) valkovuotoa on alkanut tulla aivan käsittämättömiä määriä. Yhtenä hetkenä se on kuin ovulaatiolimaa eli kuin kirkasta egg whitea/liisteriä, välillä paksua ja voidemaista töhnää. Vähän väliä sitä holahtaa kuitenkin, varsinkin usein liikkumisen päätteeksi.

Vauvan kädet ja nyrkin iskut tuntuu yhä useammin häpykummusta vähän ylempänä, jalat, potkut ja peppu usein navan oikealla puolella. Ellei hän ihan suoraksi venyttele itseään, jolloin kantapään saattaa huomata lähes tisseissä asti.. ihan selkeästi joko vauva on laskeutunut alaspäin enemmän tai kasvanut paljon, sillä nyt on usein tunne, että olisi keilapallo jalkavälissä ja lirahtaisi just pissat housuun. Varsinkin jos vauva liikahtelee, niin rakko tuntuu halkeavan. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tarkoitus oli puhua neuvolassa näistä kaikista tuntemuksista, mutta terkan parina oli tosi mukava harjoittelija ja kun heti alussa pissassa todettiin proteiinia yhden + verran ja verenpaineetkin oli 140/95, niin siinä iski jo vähän paniikinpoikanen. Eikai tässä oikeasti ole kehitteillä raskausmyrkytys..?! Lähete olisi varmaan tullut sen sileän tien polille, mutta kotona verenpaineeni ovat olleet normaalit. 

Kaikesta huolimatta otettiin sf-mitta (harjoittelija sai 33cm, terkka itse 35cm, terkan mitta täpättiin käyrään), tunnusteltiin vauvan sijainti (juuri sinä päivänä oli tosi ylhäällä, tuttuun tapaan oikealla) ja kuunneltiin syke, otettiin paino (-100g sitten edelliskerran) ja hemppa (132). Lopuksi runnottiin vielä vähän imetysasioita ja liikelaskennan perusteet viidessä minuutissa läpi. 

Pissa oli sen verran vahvaa, että voi kuulemma olla väärä positiivinenkin, josta syystä seuraavana aamuna menin antamaan labraan uuden näytteen. Koko sitä vastaava yö meni ihan vainoharhaisena: nyt koskee pantamaisesti ylävatsaan, näköhäiriöitä ihan takuulla, pitää alkaa etsimään keskoselle sopivia vaatteita, joudun loppuraskauden ajaksi sairaalaan, olisi ollut aivan pakollisia menoja hoidettavana, en ole vielä valmis!

Seuraavan päivän labrassa annettu pissanäyte tuli vasta päivän päätteeksi, kun kaikki oli jo kiinni soittoaikoja myöten. Perusviitearvot olivat 0-200 mg/l, minulla tulos oli 142 mg/l. Koskaan en asiasta saanut soittoa eikä neuvolassakaan vastattu soittoyrityksiini, joten toivottavasti oli väärä hälytys!

34. raskausviikko

Voi olla, että olen todella aikaisessa, mutta olen nyt alustavasti pääpiirteittäin pakannut sairaalakassin minulle ja vauvalle, kiitos teidän kommentoijien antaman innostuksen ja sadepäivän (sadepäivien..) tekemisen puutteen! 💦

Päädyin kuljettamaan kaksi eri kokoista vaatekertaa kassissa mukana, koska on hankalampaa passittaa mies hakemaan 100km päästä isompi vaatekerta, jos pienempi ei sovikaan. Samasta syystä kassiin tuli ehkä vähän enemmän vaatetta kuin millä muut ovat pärjänneet. En halua kuitenkaan olla sellaisessa tilanteessa, että kotimatka päättyy pakkaseen rikkinäisessä autossa keskellä korpea ilman asiallista varustusta. 

Vauvalle pakkasin 50- ja 56-koossa pitkähihaisen bodyn, housut, sukat, tumput, collegehaalarin sekä pehmeän pörröisen haalarin. Kelistä riippuen voi haalarin paksuuden valita tai pukea vaikka molemmat - vaikea vielä sanoa, onko kotiutuessa +10'C vai -20'C. Villasukat, toppatossut ja -tumput sekä myssy ja pipo lähti myös mukaan. Lämpöpussiin päädyin siksi, koska sen pitäisi sopia kumpaankin kokoon. Turvakaukalo tietysti ja suvussamme 60 vuotta kulkenut viltti vielä tarvittaessa lisälämmikkeeksi/vedon esteeksi.

Huvittuneena huomasin kassia pakatessani, että olenkin aivan huomaamattani suosinut vaatteissa jonkinlaista karhuteemaa, joka näyttää jatkuvan myös vauvan kotiutumisvaatteissa 🐻

Koska matkalla saattaa joutua pysähtymään enkä tiedä tulevan vaipan kokoa, vaatteiden lisäksi Liberon pieneen kassiin pakkasin erilaisia vaippoja (2kpl:n näytepakkaukset Libero Touch 1 ja 2, Muumi Newborn 1 sekä Bambo Nature 1), kosteuspyyhkeitä, pehmeä matka-alusta vaipanvaihtoa varten, kaksi harsoa, sinkkirasvaa. Neuvolakortti tietysti myös mukaan, kunhan sitä ei enää tarvita muilla käynneillä. 

Omat kotiutumisvaatteet: löysä huppari, imetystoppi, collarit, sukat, villasukat, maailman mukavimmat mummoalkkarit. Pipo, hanskat, kaulahuivi ja talvitakki sekä lämpimät talvikengät on vielä säilössä odottamassa talvea, mutta pakkaan ne mukaan vähän myöhemmin. En osaa päättää millaiset imetysliivit hankin, liivinsuojatkin siitä syystä ostamatta, mutta imetystopin toivon riittävän alkuun. 

Hygieniapuolelta Lanoliini nännivoide on kuulema ehdoton, joten myös itse hankin sen. Hammasharja, hammastahna, deodorantti, kosteusvoide ja pesuaineet löytyy jo pussukasta matkaversioina. Hiusharja ja ponnarit pitää vielä pakata. Toivon, että saisin pihistettyä niitä valtavia suojia sairaalasta pari mukaan.

Ruokaa en viitsi vielä ostaa ja pakata, koska jos se en ole minä niitä syömässä ennen synnytyksen alkamista "ihan vain vähän maistan" -tyylisesti, ahne koira viimeistään varmasti haistaa hajun lähteen ja pistää pöperöt poskeensa 😁 mutta suklaata, lakua, pähkinöitä ja vichya ainakin pakko olla.

Puhelin ja laturi tulee tietysti myös mukaan, synnytystoivelista löysi kassista paikkansa jo, mutta muuta tarpeellista tai tarpeetonta en sitten enää keksinytkään!

33. raskausviikko

Kirjoitin synnytystoivelistan, koska vihdoinkin keksin siihen jotain kirjoitettavaa! Varsinkin te, jotka olette jo vähän kokeneempia, miltä vaikuttaa? Lisäisittekö ehdottomasti jotain, mitä en esikoisen kohdalla osaisi tulla edes ajatelleeksi, tai onko joku kohta ehkä jopa kohtuutont pyyntö? 

Ja te esikoisen odottajat, kertokaa myös omia ajatuksianne ja listojanne!

• Mahdollisimman selkeää kommunikointia, mitä ja miksi
  
• Haluan ponnistaa itselleni mieluisammassa asennossa, pl. jos vauvan hyvinvointi toisin vaatii
• Mieluiten hämärä ja mahdollisimman viileä huone
• Jos tilanne niin vaatii, sektio on ok ja toivon, ettei sitä turhaan pitkitetä 
• Sama koskee myös kivunlievitystä: toivon, että niistä ja niiden tehosta kerrotaan ja koska olisi hyvä hetki ottaa, eikä niiden antoa pitkitetä turhaan (jos haluan niitä käyttää)
• Toivon, ettei kysymättä/mainitsematta tehdä esim. episiotomiaa
• Jos puoliso on päässyt paikalla, neuvoja saa antaa myös hänelle, esim. miten voi auttaa äitiä
• Jos jotain tapahtuu äidille ja puoliso on paikalla, vauva isälle ihokontaktiin heti kun mahdollista
• Mahdollisimman vähän väkeä synnytykseen 
• Imetysneuvoja otetaan vastaan, mutta toivon ettei syyllistetä, jos ei (heti) onnistu
• Kannustava ilmapiiri :)
• Pitkänmatkalaisina mieluiten oma huone