Mitä olen oppinut kuukautiskierrostani

Ensinnäkin sen, että luteaalivaiheeni vaihtelee, syytä en tiedä. Se voi olla kahdeksasta päivästä kuuteentoista, mediaani 13, usein kuitenkin 12 päivää. Ovulaatio voi olla kirjaoppineesti kp14 tai sitten vasta kp20 tienoilla, yleensä tosiaan sen 12 päivää ennen kuukautisia. 

En tiedä, voiko se kemiallinen vaikuttaa asiaan, mutta kiertoni ei ole enää sen jälkeen ollut säntillisesti 28 päivää, vaan voi vaihdella 27-32 päivän välillä. Vaikka mielestäni en stressaa normaalia enempää.

Aamulämmön mittaamisessa vaihtelevuus on sitä suurempi, mitä enemmän muutoksia ennen mittausta tapahtuu, mutta iltalämpö tuntuu olevan jostain syystä aina aika vakio, teimpä mitä tahansa. 

Ovulaatiosplussa on netin perusteella dpo-1, mutta Fertility Friendin mielestä se on usein jo dpo0, koska aamulämpöni on jo koholla plussan jälkeisenä päivänä. Päivä ennen ovulaatioplussaa aamulämpöni tekee peruslämpöön nähden noin 0,3-0,5'C dipin, jonka jälkeen ovulaatioplussapäivänä se nousee noin 0.5'C eli peruslämmön tuntumaan tai vähän yli. Ovulaatioplussan jälkeisenä päivänä tulee lisää lämpöä, eli aamulämpö on ovulaation jälkeen aluksi ehkä 0,3'C yli peruslämmön, päivien edetessä lämpö yleensä vielä nousee hiljakseen.

Lämpötilan muutokset  peruslämmön ympärillä ovat ovulaation tienoilla siis hyvin vaatimattomia, eikä näitä huomaa yleensä kuin mittailemalla. 

Itse ovulaatio on minulla yleensä hyvin nopea tapahtuma, josta syystä se on mielestäni melko haastavaa hyödyntää, koska koko tilanne saattaa olla ohi jo 12 tunnissa siitä kun on saanut ovulaatioplussan. Jos siis vaikka aamulla on ollut plussa, niin saman päivän illalla voi jo olla testi haalea ja limat loppuneet kuin veitsellä leikaten.  

Olen löytänyt tikuttamalla ovulaationi ja jo parissa kierrossa olen oppinut tunnistamaan missä vaiheessa ovisplussa on tulossa. Nykyään saan yleensä plussan jo kahdella testaamisella, osuen heti oikeaan päivään : aamuinen on jo hilkulla, ja jos ei iltapäivä ole plussa, varmistan vielä illasta ja silloin se on sitä viimeistään. Nyt ei tarvitse testailla enää kymmeniä testejä per kierto, koska tiedän jo suurin piirtein minä kiertopäivänä ovuloin. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Dpo6-8 paikkeilla lämmöissä tapahtuu parin päivän kestoinen nousu, josta se tipahtaa takaisin "peruslukemaan" ennen tätä nousua. Tämä liittyi siihen, että ovulaation jälkeinen keltarauhanen tuottaa kohdun limakalvon kypsyttävää hormonia, mikä nostaa lämpöjä. 

Ennen menkkoja lämmöt tippuu 0,5-1'C takaisin peruslämpöön tai vähän sen alle, ja tämä romahdus ennakoi kuukautisia muutaman päivän sisään. Uskoisin siis, että jos romahdusta ei tule lämpöihin ennen dpo16:sta, niin voisin kuvitella pullien olevan silloin uunissa.. noh, sitä päivää odotellessa.

Ainiin. Vielä se, että kuvitellut raskausoireet piinaviikoilla ovat toden totta enimmäkseen kuviteltuja. Minulle tyypilliset pms-oireet voivat ihan yhtä hyvin olla alkuraskauden oireita, eikä niiden perusteella voi oikeasti täysin sanoa, kumpaan kastiin kuuluvat. Se mikä oli joskus varma merkki raskausoireesta, voikin muuttua tuiki tavalliseksi pms-oireeksi. 

Lisäksi pitäisi muistaa, että rintoja puristelemalla rinnat yleensä kipeytyvät - usein sitä enemmän mitä enemmän niitä puristelee ja nipistelee...

Tunnetko sinä kuukautiskiertosi?

Saako vapaaehtoisesti lapseton muuttaa mielipidettään?

Vastaan tuli keskusteluapalstalla kommentti, jossa kritisoidaan "mielipidettään" vaihtavasta vapaaehtoisesti lapsettomasta. Mitä mieltä sinä olet ao. kommentista? Onko velalla mielipiteen vaihtoon oikeus vai eikö vela ole voinut olla oikea vela, jos ajatukset kääntyvätkin päin vastaiseksi? Tai voiko silti olla vela, vaikka olisi lapsi(a)? Kerro ihmeessä oma mielipiteesi, joko ylipäätään aiheeseen taikka juuri tähän kommenttiin liittyen!

Tässäpä tämä kommentti:

No on aika typerää kuuluttaa kylillä olevansa vela ja sitten yhtäkkiä muuttaa mielensä. Eikö voi vain todeta, että meillä ei ole lapsia, ehkä joskus saattaa olla tai saattaa olla ettei ole koskaan? Ihme muotijuttu tehty tosta vela hommasta, noloa.

Harvempi vela käsitykseni mukaan "kuuluttaa" erikseen olevansa vela, sillä suurimmaksi osaksi se on yksinkertaisesti vain vastaus jatkuviin "koskas niitä lapsia tulee" -uteluihin. Velalla itsellään ei ole pakottava tarve kertoa lapsettomuudestaan, mutta urkkimisien vuoksi vela joutuu usein sen kertomaan vuolaiden selityksien kera saamatta silti hyväksyntää. Tulee mieleen alkoholittomuus illanistujaisissa. Ainut hyväksyttävä syy olla tuputtamatta viinaa on raskaus, ei toisen oma vapaa halu. Erikoista!

Velana oleminen ei ole myöskään mikään uusi juttu. Ennen nettiä oltiin hieman kärjistäen vain paikallislehtien ja kirjaston kirjojen varassa ja samankaltaisia oli vaikea tavoittaa. Nyt uudet, ajankohtaiset ja kaikkien saatavilla olevat tiedot esimerkiksi ilmastosta ja liikakansoituksesta voi painaa vaakakupissa varsinkin nuoremmilla aluksi. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei välttämättä ole ollut sellainen  aihe, että siitä bussia odotellessa voisi alkaa keskustella osana small talkia. Nykyisin taas voidaan keskustella netissä kenen kanssa tahansa, joten väistämättä asia on esillä yhä enemmän ja yhä isommalle osalle kansasta. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Ainakaan minulla mielipide ei ole muuttunut jyrkästi yks kaks sormia napsauttamalla, vaan kokemuksien kautta, kuten olen jo hieman alustavasti kirjoittanutkin mm. täällä. En täten ole voinut todeta, ettei minulle tule koskaan lapsia. En ole voinut sanoa sitäkään, että ehkä lapsia joskus tulee, koska en koskaan ole niitä haluamalla halunnut ja olen pitänyt siitä parhain tavoin huolen, ettei niitä tulisi. Sitäkään en ole voinut sanoa, että meille tulee lapsia, koska sehän nyt olisi ollut silkkaa valetta. En lasta tarkoituksenomaisesti ole tätä ennen lähtenyt yrittämään. Enkä edes tiedä, tulenko koskaan lapsia saamaan vaikka miten tässä naijja nakuttelis.

Itse voin elää lapsettomuuden kanssa, koska äitiys ei ole minulle tai suhteelle ehdoton.  Minun on edelleen aivan yhtä vaikea kuvitella millainen olisin äitinä, kuin 5 tai 20 vuotta sitten. En näe itseäni pullantuoksuisena suurperheen äitinä, hyvä jos sille yhdellekään minkään tuoksuinen. Osaan koirillemme olla äippä, mutta en takuulla osaa olla äippä ihmislapselle samanlaisella itsevarmuudella. Koiraa minä osaan lukea täysin, mutta vauvat ovat arvoitus.

Valehtelisin silti jos väittäisin, ettei minua yhtään harmittaisi, jos ei jälkikasvua tulisi. Kyllä minua harmittaisi ihan oikeasti. Jo nyt on sanoinkuvailemattoman erikoinen tunne siitä, että jotain tavallaan puuttuu. Sellaista, mikä on tehty meistä. En tiedä onko siinä parisuhteen tuomaa voimaa yhdistettynä ikään vai mikä, mutta kyllä myös rankat keskenmenokokemukset pistävät miettimään paatuneemmankin velan edes jossain määrin.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Toisaalta en ole missään mielipiteessäni täysin ehdoton, vaan mielipiteeni muuttuu omien kokemuksien ja eletyn elämän myötä. Minusta on sekä helpompi että ennen kaikkea totuudenmukaisempaa sanoa yhä siis olevansa vapaaehtoisesti lapseton, kuin alkaa selittämään keskeytyksiä, keskenmenoja ja omia fiiliksiä niiden jälkeen tarkemmin varsinkaan tuntemattomille. Koen olevani ihan yhtä vela edelleen, kuin nuorempana, vaikka nyt lasta yritämmekin. Olosuhteet nykyisin vain ovat muuttuneet lapselle suotuisemmaksi eivätkä tee lapsiperhearjesta täysin mahdotonta ajatusta.

Jos mm. talous ja parisuhde on ollut vuosia ok, miksen siis mielipidettäni saisi enää muuttaa? Mihin pyyhkiytyy se historia, jolloin en ole halunnut lapsia, tai nykyisyys, kun en vieläkään näe itseäni vanhempana? Entä eikö vapaaehtoisuus olekaan juuri sitä, että on vapaa tekemään valinnat parhaimmallaan katsomalla tavallaan, tarvittaessa vaikka pyörtämään omia ajatuksiaan?

Tauon jälkeen uuteen yritykseen

Läheisen yllättävä poismeno laittoi pasmat niin sekaisin, että vauvan yrittäminen jäi aivan tyystin sivuun lähes kolmeksi kuukaudeksi. Samoiten blogi. Pahoittelut siitä.

Seurasin kaikesta huolimatta missä vaiheessa kiertoa olin menossa, mutta ovulaatiota tikuttaessa - olen jo aika haka siinä, eikä testejä mene tyyliin sata, vaan riittää 2-4 per kierto - totesin, että mies on aina työreissulla juuri ovulaation aikaan, joten olkoot. Jaksanut edes lämpöjäkään mitata, ei vaan kiinnostanut.

Seksin harrastaminenkin oli naurettavan vähäistä tässä kolmen kuukauden aikana. Nyt koitellaan herätellä himoja ja haluja uudestaan. Ärsyttää, kun joskus seksin aloittamiseen tulee tietynlainen kynnys, jos pääsee väli edelliskerrasta venähtämään esim. töiden vuoksi. Onneksi kynnys oli tälläkin kertaa tarpeeksi matala ylitettäväksi, ja olemme panneet hanakasti menemään, ehhehe. 

Ratkesin tauon aikana myös tupakoimaan korsteenin lailla taas. Kunnes huomasin ohisivussa kiertoni lyhentyneen 27 päivään, joten menin Googleen, joka oli virhe. Diagnosoin itselläni esivaihdevuosien alkaneen. Säikähdin, joten nyt yritän taas olla ilman tupakkaa. Yritän selvitä hullusta huimauksesta, levottomista jaloista ja välttää räjähtämistä, vaikka räjähdystutka onkin naurettavan herkällä. Vaihdevuodet ei kuitenkaan kiinnostaisi vielä, vaikka täytänkin ihan näinä päivinä jo 33 vuotta.

Elämääni vaivasi siis ihan kunnon first world problemsit. Vauvansaannin edellytykset olleet niin otolliset, että oikein naurattaisi, jos ei vähän suoraan sanottuna vituttaisi. Kaveri sentään teki positiivisen raskaustestin yli kahden vuoden yrittämisen jälkeen ja vaikka olen hieman kateellinen, olen samalla äärimmäisen onnellinen heidän puolestaan.

Alan kaikesta huolimatta tai juuri siksi hissukseen heräillä tähän maailmaan, kuten tästä peruspessimistisestä sävystä ehkä saattaa aistia.. 😆 Yritetään siis palailla sekä projektin että bloginkin pariin.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Ihan kohta on joulu, joten lupasin loppuvuoden hengittää vain rauhallisesti ja nauttia. En tiedä tosin siitä rauhallisuudesta.. ovulaatio mahdollisesti kerrankin perjantai-lauantai välillä, eikä lauantai-sunnuntai välisenä yönä, ja kerrankin mies on ollut ja on paikalla oikeaan aikaan! Pitkästä aikaa on siis menossa kierto, jossa voi sanoa yrittäneensä oikeaan aikaan, joten pakko vähän täpinöidä.