maanantai 29. maaliskuuta 2021

Lääkkeellinen raskauden keskeytys rv 5+1

Olin 19-vuotias, kun tajusin tissini kipeytyneen ja suurentuneen. Vatsassakin tuntui lentelevän miljoona perhosta.  Kaiken huipuksi kuukautiseni olivat muutaman päivän myöhässä ja olin varma, että nyt on nalli palanut. Tein elämäni ensimmäisen raskaustestin ystäväni luona ja kaksi tumman punaista viivaa testausikkunassa kertoi minun todella oleven raskaana. 

Ajelin seuraavana aamuna vanhempieni luokse kahville aikaa tuhlaamaan, pää täynnä ajatuksia. Isäni kysyi täysin ilman mitään ennakkovaroituksia, että olenko raskaana. Olen. Mitäs ajattelit tehdä? Abortin tietysti. Oletko ihan varma? Olen, en halua lapsia. Tietääkö isäehdokas? Ei vielä. 

Jostain syystä minua hävetti niin paljon - vaikka sukuni ei koskaan olekaan ollut tuomitseva, vaan kannustava - että poistuin kämpilleni. Tekstasin ihastukselleni tilanteen, joka vastasi: Voi perkele. Mitä se keskeytys maksaa.

Minulla ei ollut pienintäkään halua pitää lasta, ei sen puoleen ihastuksellanikaan, jonka kuulin samalla pitäneen minua vain salarakkaana ja jonka kanssa tiet erosivatkin sitten heti. Minä olin määräaikaisessa työssä, ei varallisuutta, ei tulevaisuuden suunnitelmia. Tai ainakin sen verran, että siihen ei kuulunut yh-elämä. Varasin lääkärille ajan, jossa todettiin raskauden todella alkaneen. Lääkäri kyseli tiukasti syitä keskeytykseen, mutta oli ymmärtäväinen ja sain ajan keskeytykseen. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kuulen yhä naislääkärin äänensävyn korvieni välissä, hän ei todellakaan ollut iloinen keskeytyksestäni. Olin huoneeseen päästyäni pidättänyt pissahätää yli kolme tuntia ja kun lääkäri yritti ultrata ja totesi sen olevan ihan mahdotonta, käski painua vessaan ja huuteli syyttävästi perään, miksi en käynyt pissalla. Hän haukkui minua vastuuttomaksi kakaraksi ja totesi useaan otteeseen, että jos jollain alkaa synnytys, minä odotan vaikka aamuun asti. 

Kun lopulta lääkäri pääsi ultraamaan, näin ultrassa pienen pisteen - tuo, tuo piste on lihaa ja verta, tuo piste on elävä, erityinen yksilö, tuo piste kasvaa minussa.. Sydämessäni muljahti. 

Lääkäri kysyi useaan otteeseen, olenko varma päätöksestäni. Ajattelin mielessäni tuijotellessani pistettä, että älä, pliis älä kysy enää, en halua pyörtää päätöstäni. Sain lääkkeet ja lähdin kotiin ilman sairaslomatodistusta, koska lääkäri ei suostunut sitä kirjoittamaan. On oikein kärsiä omista seurauksista, olivat saatesanat kotiin. 

Ja minä todella kärsin, niin henkisesti kuin fyysisesti. Päätin, että jos joskus olen vielä raskaana, pidän lapsen. Tuo onnettoman kohtalon kokenut piste ruudulla ja kohdussani sai minut ajattelemaan asioita hieman toisin. En halua lapsia, mutta en pystyisi tekemään tätä samaa toiste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !
Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostispämmin vuoksi, joten joskus kommentin
julkaisussa saattaa kestää, mutta jokainen kommentti julkaistaan ja jokaiseen vastataan.