36. raskausviikko

Nyt on jo 36. raskausviikko  ja tässä raskaudessa jo hyvinkin tutuksi tullut joko-tai jatkuu. Viime viikkoisia oloja ei tällä viikolla ole ollut lainkaan. Ei juurikaan närästystä, oksentamista, supistuksia, ei mitään. Vauvallakin taas hiljaisempia päiviä ollut. Liikelaskentaa olen yrittänyt harjoitella. Saattaa mennä iltaan, että se täyttyy tällaisina päivinä, vaikka mitä söisin ja joisin. 

Silti en huolestu, koska tällaistahan tämä on ollut liikkeiden osalta koko ajan. Ensin tyyntä, sitten yks kaks vauva mönkiikin esille liikkuen niin paljon, että kymmenen liikettä täyttyy heti. Yö jos toinenkin tyynien päivien keskellä on nyt mennytkin valvoessa, sillä vauva muksii erityisesti rakkoon pitkin iltaa ja yötä. Hän on nykyisin aktiivisimmillaan klo 20-23, eikä herää välttämättä vielä viideltä niin kuin silloin kun olin töissä.

Oikeastihan mun piti raskausvapaa aloittaa uhkarohkeasti vasta 14 pvää ennen laskettua aikaa, mutta oli hyvä sauma jäädä kotiin jo viikko sitten. Luovuin ekaa kertaa vuosiin herätyskellostakin, koska sitä ei kai enää tarvita, kun kohdussa kasvaa elävä herätyskello.  Ehkä jos työni ei olisi fyysiseltä alalta, olisi jaksanut ihan eri tavalla kotonakin. Nyt vasta huomaan, miten paljon helpompi on kuitenkin olla. Jaksaisi tehdä vaikka mitä, kun ei tarvitse enää töitä tehdä. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Tekemisen ja vaatteiden puute on kuitenkin alkanut vaivata. Vaikka miten haaveilin pärjääväni ilman äitiysvaatteiden ostoa, mulla ei ole mitään takkia tällä hetkellä, joka menisi kiinni. Kuljen ulkona kaksi hupparia päällekkäin, mutta pelkästään niillä on liian kylmä. Äitiystakkia en halua ostaa, koska sen käyttöaika jäänee lyhyeksi. Käytettynä olen etsinyt edes jotain ylisuurta rytkyä päälle, mutta torikaupat ei tunnu onnistuvan nyt mitenkään ilman ongelmia ja kauppa toisensa jälkeen peruuntuu.

Niinpä olen viettänyt paljon aikaa sisällä elokuvia ja sarjoja katsellen sekä vauvan tavaroita jatkuvasti läpi käyneenä. Pelottaa, että vaikka vauvalle vaatteita taitaa olla lähemmäs sata kappaletta (hups) ja pitäisi pärjätä kevääseen asti, en ole osannut huomioida jotakin. Tai että ostamani vaipat eivät ole sopivia ja ovat olleet turha ostos. Kokeilen lähes päivittäin pinnasängyn ruuvien kiristystä, painan voimakkaasti kummallakin kädellä pohjaa että se varmasti kestää vauvan painon. Siirtelen sitä edes takaisin kahden huoneen välillä, kun en tiedä kummassa on parempi.

Pientä yleistä levottomuutta on siis havaittavissa, mutta ehkä tuleva synnytystapa-arvio ja vauvan painon arviointi alkaa vain jännittämään niin paljon, että jännitys purkautuu sitten kaikenlaisena pikkuhöperyytenä. Tässä on vielä viitisen viikkoa aikaa laskettuun, ja voi mennä vielä sen pari viikkoa pidempäänkin, joten yritän rauhoitella itseäni. Kyllä tästä selvitään.