maanantai 29. toukokuuta 2023

15. raskausviikko

Vaikka mieli on ollut pääosin aika seesteinen ja uskoa tulevaan on löytynyt, tämän raskausviikon aikana minulle iski puhdas pelko. Tajusin, että en ole kuullut sykettä pitkään aikaan. Ensin luulin, että vika oli liukuvoiteen, mutta kun oikea ultraäänigeelikään ei tuonut toivottua tulosta, todella säikähdin. On hyvin vaivalloista saada edes istukkaa kuulumaan ja vauvan edellisen jumppahetken kuulumisestakin on aikaa. Ihan kuin koko kohtu asukkaineen olisi hävinnyt.

Jonkin aikaa ollut hentoinen pitkä linea negra on vahvistunut koko ajan ja alavatsakin on alkanut pömpöttämään entistä enemmän, mutta silti mieleni kelaa jatkuvasti takaisin keskenmenoihini. Melkein aloin miestäkin jo ääneen toppuuttelemaan hänen kuvaillessaan millaista vauvaelämä tulee olemaan, että ei nyt hätäile vielä sen asian kanssa, mutta vielä päätin pitää ahdistukseni visusti mielessäni. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Soitin neuvolaan, mutta viikon päästä on neuvola muutenkin, eikä välttämättä sykkeitä vieläkään kuunnella aikaisten viikkojen takia. Jos sitä sykettä ei löydykään, aiheuttaa se turhaa huolta, kuten oli puhe jo edelliskäynnillä. Ei ole järkeä tulla siis. Jos mulla ei ole kuitenkaan lainkaan turvallisia raskausviikkoja, niin kai sykkeiden löytämättömyydestä jopa tulisikin huolestua? Ja näin tein, koska aikaisemmin helposti löydettyjä ääniä ei enää kuulunutkaan!

Se, ettei kemiat selkeästi neuvolan th:n kanssa kohtaa, ei ole mun mielestä syy olla kohtelematta asiakaslähtöisesti saati syy hoitaa yleisesti kaikkia saman kaavan mukaan. Nyt tuntui juuri siltä, että "koska muut", niin mun täytyy kulkea muiden kanssa samassa veneessä, vaikka mun taustat on kaikkea muuta kuin tavalliset. Ei se mielestäni tee minusta mielipuolisesti pikkuasioista hermoilevaa odottajaa. 

Tietenkään keskenmenolle ei mitään voi. Ja minä, jos kuka todella tiedän ettei sen estämiseksi ole mitään tehtävissä, mutta en tiedä miksi on liikaa vaadittu, että keskenmenon saisi selville mahdollisimman pian. Kuusi viikkoa on tällä taustalla todella pitkä aika odotella seuraavaa ultraa todetakseen, ettei kohdussa ketään ole elossa, jos sen olisi voinut todeta jo aikaisemminkin. Resurssipula?

Sitten ihan yks kaks, kaiken sen hädän keskellä, viikon hiljaisuuden jälkeen. 
Doppleria vasten tuli napakka tuuppaisu ensin kerran, sitten useamman kerran ja lopulta koko jumppahetki.
Kuin merkkinä siitä, että äiti, täällä minä olen yhä. 

4 kommenttia:

  1. Pystytkö vaihtamaan th:ta? Mä vaihdoin juurikin siitä syystä ettei kemiat kohdanneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei valitettavasti pysty, koska kyseessä niin pieni paikkakunta ja neuvola/terveyskeskus, että ei ole vaihtoehtoja tarjolla :( harmittaa tosi paljon, että juuri ensimmäisen kohdalla pitää osua sellainen th, kenen kanssa ei kemiat kohtaa yhtään.

      Poista
  2. Kylläpä säikähdin, kun luin postituksen alkua. Onneksi pieni kaveri lymysi vain piilossa ja ilmoitti sen jälkeen taas itsestään 🩷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö miten itsekin säikähdin, kun tajusin et hetkinen, ei ole kuulunut mitää vähän aikaan! Sitten kun neuvolakin vaan levittää käsiä ja jos en olisi siitä vähän itteeni ottaneena googlaillut kokemuksia katoavista äänistä, en olisi tiennyt että sikiö voi liikkua piiloonkin! Olikohan kyse siitä, että lapsivettä on niin paljon tässä vaiheessa sikiön kokoon nähden, että on tilaa liikkua. Minähän tietysti näin painajaisia jo, että myooma rutisti pienen hengiltä.Jos oireet aaltoilee tässä raskaudessa niin niin aaltoilee huolikin..

      Poista

Kiitos kommentistasi !
Kaikki kommentit tarkistetaan roskapostispämmin vuoksi, joten joskus kommentin
julkaisussa saattaa kestää, mutta jokainen kommentti julkaistaan ja jokaiseen vastataan.