16. raskausviikko

Uusi raskausviikko alkoi niin tolkuttomalla oksentelulla, että tilanne vaati jopa sairausloman. Palattuani töihin, kerkesin olla pari päivää kunnes kotona nukkumaan mennessä koski mahaan kuin menkkojen aikaan. Aamulla huomasin hentoa limaista tuhrua alushousuissa. Ilmeisesti taas se istukka. 

Seuraavana päivänä oli toinen neuvolakäynti, juuri ennen sokerirasituskoetta, jonka perumiseen tulikin neuvolakäynnin päätteeksi jopa ihan  käsky. Juuri kun toivoin ja uskoin, että sokerirasituskokeeseen pääsee hyvällä vireellä ilman pelkoa siitä, että koe keskeytetään oksentamiseen, koska oloni oli sillä hetkellä hyvä. Nyt kuitenkin th oli huolestunut, vaikka vielä viime viikolla huolestuminen oli hänestä turhaa.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Syynä oli se, että sikiön sykettä ei kuulunut edes toisella yrittämällä. Yritin kuulostella ääniä itsekin, kyselin miltä mikäkin kuulostaa. Sikiön liikkeitä ei kuulema voi kuulla vielä (tästä tosin olen eri mieltä), muuhun ei ota kantaa. Kuukauden vanha dopplerini meni rikki ja huoltoon sopivasti, enkä voinut yrittää kotona itse etsiä sykettä. Alkoi epäilyttämään, että olenko tosiaan voinut tulkita kotidopplerilla äänet ihan väärin?

Aluksi en osannut oikein huolestua, enhän itsekään kuullut sykettä viime viikolla, mutta kun polilta soitettiin saman päivän aikana lähetteestä ja käskettiin tulla heti seuraavana päivänä synnärille saakka, niin tajusin, että tässä on ilmeisesti oikeasti syytä huoleen. Vaikka tuntuu yhä, että olen vahvasti raskaana, onhan se mahdollista, että kroppa vain valehtelee. Onhan niin käynyt useasti ennenkin.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Sairaalassa istuin kahden hengen sohvalla yksin tietämättä koska pääsen tutkimuksiin, sillä käskettiin varautumaan odottamaan. Täällä mä taas oon. Kuuntelemassa muiden elämää. Enkä vain yhden, vaan ainakin kahden alkavan syntymän ihmettä yhtä aikaa. Olen heidän puolestaan onnellinen, mutta pelkään omasta puolestani. Tässä vaiheessa on kaksi tuntia odotusta takana. 

Kolmen tunnin jälkeen odotan edelleen ja olen mistään mitään tietämätön. Ei sille tietysti mitään voi, että synnytykset menee edelle, mutta.. Edes vihellellen siivoustyötä tekevä laitoshuoltaja ei saa hymyä nousemaan huulille, vaikka normaalisti olisin varmasti jotain jutellutkin. Odotus muuttuu tuskaiseksi sekä henkisesti että jo fyysisestikin. Vessaankaan ei kerrosta alemmas uskalla lähteä. 

Neljän tunnin päästä tulostani (juuri kun teki mieli itkeä koska jännityksen piti päästä purkautumaan) pääsin päivystyshuoneeseen, jossa ultralla heti todettiin sikiön liikkuvan vilkkaasti. Synnytyslääkäri epäili että sikiö vain liikkui juuri silloin kun terkka yritti ääniä etsiä. Minä tosin olen varma että syy on siinä, että terkka ei uskonut sikiön majailevan selkeästi ylemmällä oikealla kuten vihjailin..

Jokohan ensi viikolla ois jo vähän normaalimpi viikko?