19. raskausviikko

Vihdoinkin pääsin käymään elämäni ensimmäisessä sokerirasituskokeessa, jota olin yrittänyt jo kaksi kertaa aikaisemmin käydä suorittamassa. Aikaisemmat kerrat piti perua siksi, että ekalla kerralla tuli lähtö tsekkaamaan asap onko vauvalla kaikki hyvin, koska sykkeitä ei kuultu. Toinen kerta piti perua, koska sinä aamuyönä minulle tuli ihan järkyttävä migreeni ja oksensin jo senkin takia koko ajan. 

Tällä kertaa ei edes ajoittaista aamuyrjöilyä sattunut koeaamulle. Ainoastaan oli hurja jano koko ajan, koska helle ja ukkoset on olleet riesana ja siihen päälle fyysisen työn tuoma rasittavuus, niin on tullut juotua nesteitä nukkumaanmenoon asti ja välillä jopa yölläkin. Nyt en uskaltanut juoda yhtään, vaikka labraan päästessäni olinkin paastonnut jo 14 tuntia. Luin kauhutarinoita, että jopa hampaiden pesu saattaisi vaikuttaa tuloksiin.

Labrassa kerroin, että yleensä yrjö tulee mulla hyvin nopeasti ilman ennakkovaroituksia. Oksentaessa koe keskeytetään, mutta jos pystyy edes paaston ja seuraavan verikokeen ajan pidättämään oksennusta, niin sillä pääsee jo pitkälle. Sain päättää, aloitetaanko urakka vai jätänkö väliin, ketään ei pakoteta. Päätin aloittaa urakan, sillä olo oli hyvä eikä edes kuvottanut. Nyt jos koskaan!

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Paastoverikokeet otettiin ja sitten sain kaksi pientä mukillista vadelman makuista litkua. Sellaista vähän paksumpaa kuin vesi, mutta juoksevampaa kuin smoothie. Mulla oli ihan kamala jano, joten juoma meni alas hyvin, mutta kolmas kuppi olisi varmasti tullut ylös, koska sen verran alkoi toisen kupin loppuvaiheessa tökkimään. Onneksi pahaa oloa ei kuitenkaan tullut ja menin aulaan istuskelemaan tv:n ääreen.

Olo oli ihan normaali ja tunti meni yllättävän nopeasti. Uusien verikokeiden aika tuli ja labran täti varmisti vielä millainen on oloni, että jatketaanko koetta ja vastasin myöntävästi. Menin taas aulaan odottamaan kaikessa rauhassa, olin ainut asiakas. Mua alkoi tolkuttomasti väsyttämään ja tympimään, ei jaksanut lukea lehtiä, keskittyä telkkariin tai selaamaan nettiäkään. Muutoin olo oli hyvä, luulenkin että tekemättömyys vaan pisti ramaisemaan.

Lopulta otettiin vikat verikokeet ja kahden tunnin urakka oli ohi, sain lähteä. Oikein jo janosinkin juomaan, syömään ja ulos töiden pariin tunkkaisesta sisätiloista, sen verran nälkä jo kurni 16h paastoamisen jälkeen.  Iltapäivällä kävin tsekkaamassa kannasta tulokset (suluissa rajat): paastoarvo 5.1 mmol/l (≥ 5,3 mmol/l), tunnin kuluttua 4.8 mmol/l (≥ 10,0 mmol/l) ja kahden tunnin kuluttua 5.8 mmol/l  (≥ 8,6 mmol/l) eli ei raskausajan diabetesta!