20. raskausviikko

Ensimmäinen käynti neuvolalääkärillä on nyt takana ja olipa mukava käynti. Harmittaa tosi paljon, ettei tuo lääkäri ole mun terveydenhoitaja, sillä meillä synkkas tosi hyvin saman tien, kun astuin huoneeseen jossa tämä lääkäri ja sijaistava terveydenhoitaja vastaanottivat minut. Lääkäri oli niin mukava, että kaikki mun terveydelliset probleemat joista piti kysyä katosi käynnin aikana mielestä 😂

Käynti alkoi perinteisesti purkkiin pissaamalla, josta terveydenhoitaja tsekkas pissan sokerit ja valkuaiset, sillä välin kun lääkäri kävi läpi perustiedot. Sen jälkeen alkoi jutustelu: miten olen voinut, onko ollut huolta taustojen takia, tai terveydellisiä ongelmia, pelottaako synnytys, miksi on hyvä että on nyt seurattu aktiivisesti raskautta herkällä korvalla, miksi sykkeitä ei välttämättä aina kuulu tai tunnu, miten fyysinen työni saattaa vaikuttaa jne. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kerroin voineeni viimeiset puolitoistaviikkoa hyvin (yksittäisiä aamuyrjöilyjä lukuunottamatta), mikä saa välillä miettimään olenko edes raskaana. Tiedän kyllä olevani, joten ei enää pelota samalla tapaa kuten alkuraskauden aikana. Silti odotan rakenneultran tuloksia, jotta uskallan sanoa ilman yhtään epäröintiä, että meille tulee vauva. Itse synnytys ei pelota tippaakaan, ainoastaan se, että repeän kahtia, ja tämä sai lääkärin purskahtamaan nauruun. Muistutti kuitenkin samalla, että pelkopolille voi mennä koska vain.

Myönsin, etten osaa arvioida mikä on töiden osalta liikaa. Jos olen tehnyt liian intensiivisesti töitä, se kostautuu illalla sillä, että joko vatsaan alkaa sattumaan (tuntuen siltä kuin olisi vatsatauti alkamassa) tai sitten saan migreenin. Lääkäri käski tunnistamaan triggeröivät työt ja määrät, sekä painotti, että sairasloma ei ole missään nimessä häpeä, sillä oireilu on kropan tapa kertoa, että tuli tehtyä liikaa.  Jotenkin yllättävä näkökulma mieslääkäriltä, sillä yleensä mieslääkärit jankkaavat miten raskaus ei ole syy jäädä kotiin "makoilemaan"..

Jutustelun jälkeen mitattiin verenpaineet ja otettiin sitten työn alle sikiön sykkeiden kuuntelu. Ensin terveydenhoitaja yritti. Hän löysi istukan suhinan (ja kertoi, että tämä on istukan ääni, siinä missä mun oikea th samalla laitteella ei löytänyt mitään ääniä ja väitti ettei ne kuuluisikaan), mutta sykettä ei löytänyt. Minä jo kerkesin vitsailla, että taasko tie vie päivystykseen synnnärille odottamaan tuntitolkulla. Lääkäri päätti myös hetken päästä kokeilla ja menikin ehkä vain viisi sekuntia, niin doppleriin pamahtikin lukemat 155bpm ja syke kaikui huoneessa!

Muutama päivä myöhemmin, eräs ilta sängyssä makoillessani, olen satavarma, että vuokralainen potkaisi ensimmäistä kertaa vähän kuin vahingossa ohi istukasta. Ihan kuin isoja saippuakuplia olisi poksahtanut tai luunappeja lyöty jossain tuolla navan alapuolella, hieman sivussa. Ei tuntunut kutittelulta tai perhoselta, eikä suolen kurinalta, vaan oli ihan kunnon poks ja muks ja tumps. Voisko tosiaan olla? 😍