23. raskausviikko

Ei ole tainnut olla puhetta raskausoireista vähään aikaan. Ei siksi, ettei niitä olisi, sillä onhan niitä edelleen. Ovat vaan muuttuneet niin arkisiksi, että ei ole kiinnittänyt oikein enää niihin edes huomiota. Se missä ensimmäinen kolmannes meni oksentelun, etomisen ja närästyksen suhteen suhteen hyvin voimakkaasti on/off-tyylisesti, jo jonkin aikaa varsinkin oksentaminen on ollut ihan joka aamuinen rutiini.

Edelleen myös närästää välillä tosi runsaasti, mikä saa aikaan etomisen tunteen. Töissä pää alaspäin oleminen ja varsinkin tauoilla syöminen ihan selkeästi provosoi närästystä entisestään. Ennen raskautta riitti kun söi ruokkiksella ja seuraavan kerran kotona, mutta nyt on syötävä kunnolla ihan joka tauolla. Ja varmaan osin sen johdosta närästää herkemmin ja ikenetkin verestävät yhä teki mitä tahansa.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Uusia oireita ei onneksi ole tullut (paitsi tissit aivan hervottoman painavat ja jotain maitoakin jo tulee!), mutta "Kela-neuvolassa" sijaistava th totesi alhaisen (107) hempan. Olo onkin ollut sen mukainen, että kuolen väsymykseen. Sainkin käskyn aloittaa vahvemman raudan syönnin, koska muuten en tule jaksamaan baby bluesia.

Painoa oli tullut kolme kiloa viime viikkoina, minkä huomaan ahdistavan, vaikka paino onkin nyt sama kuin rv 10. Tiivistä palloani olen silti suorastaan rakastanut. Se on sen kokoinen, että sen tunnistaa raskausvatsaksi, sillä kumpu pilkistelee löysienkin paitojen alta ja vähän alkaa olla tiellä esim. kyykistyessä, mutta sen kanssa ei ole vielä lainkaan mahdotonta elää.

Neuvolassa otettiin myös SF-mitta. Vaikka terkka teroitti, että jokaisella mittaajalla on oma kädenjälki ja mun oma neuvolan th todennäköisesti saisi lukemasta sentin pois, niin kyllä ekan täpän merkkaaminen yläkäyrille sai aikaan sen ajatuksen, että olenko sittenkin paljon isompi miltä omaan silmääni näytän. Rv 23 "pitäisi" SF-mitan olla alle 20cm ja kohdun korkeus alle navan, ei 21cm ja yli navan kuten minulla nyt.. 

Työtoveri toisesta pisteestä palasi töihin kesälomaltaan ja törmäsimme viisi minuuttia neuvolakäyntini jälkeen. Hän oikein huudahti kädet suun edessä, miten paljon vatsani on kasvanut ja varmasti potra poika tulossa, jos laskettu aika on vasta marraskuun lopussa.. Kommentin myötä taannuin kuin kuivalla maalla happea haukkovaksi valaaksi, ja kuulin päässäni oman terkkarini tulevat syytökset sokerilapsen kasvattamisesta. Aloin vakavasti miettimään, miten saisin jumppapalloni piiloon ja painon pysymään kurissa. 

Illalla mies yritti lohduttaa, että vauva on jo sen kokoinen että tottakai se tarvitsee tilaa missä myllertää, mutta muistutti etten ole valas vielä lähimainkaan. Silti en voinut olla ajattelematta, että nyt ilmeisesti ollaan siis siinä vaiheessa raskautta, että raskausmaha on vapaa ulkopuolisten kommenteille. Onko joku muukin joutunut muiden kommentoinnin uhriksi?