11. raskausviikko

Yhdennestätoista (11.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 10 viikosta ja 0 päivästä 10 viikkoon ja 6 päivään (10+0 – 10+6).

Sikiön CRL-mitta on 33 - 41 mm, paino 2,5 - 4 g.

lähde: vau.fi

Mun vauvasta on tullut nyt sikiö! ♥

Muutoin 11. raskausviikko on ollut suoraan sanottuna perseestä. Seuraksi tuli oksentelu. En tosin vieläkään ole varma kumpaan se liittyy  - sairastettuun koronaan vai raskauteen  - mutta tällä hetkellä juuri mikään ei kestä sisällä. Korona vei täysin voimat ja yhä edelleen teen koronatestiin haaleaa toista viivaa, mutta lähes 2 viikon paikallaan olon jälkeen on vain pakko jo palata arkeen. Hengitys tosin salpaantuu pienestäkin sykkeen noususta ja mitään en maista + nenä tukossa edelleen, mutta ehkä se tästä elämä tasaantuu.

Mutta tuo paha olo...... Ihan kuin olisi jatkuva matkapahoinvointi päällä. Painokin on tippunut kolme kiloa, kun kaiken oksentaa eikä mikään maistu millekään.  Paha olo ei enää vaani vain nurkan takana, vaan on läsnä koko ajan. Toki hyperemeesiin verrattuna olo on kuin taivaassa enkä uskalla siksi paljon valittaa, mutta onhan tämä rankkaa, kun kurkussa on kova pala koko ajan.  

Ainut mikä kestää jokseenkin sisällä on enimmäkseen ällöttävältä maistuva grilliruoka  - juuri kun pitäisi syödä mahdollisimman terveellisesti. Mut sama se kai mitä syö, kun kaikki tulee tällä hetkellä ylös enkä syö kuin kerran päivässä enää. Automatkoilla pelkääjän paikalta on myös tullut vauhtioksut heitettyä säännöllisesti, mikä on aiheuttanut varmasti puistatusta takana olevissa autoilijoissa. Juu, se ikkunasta oksentelija olin minä, anteeksi.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Muutoin ei oikeastaan enää edes tunne olevansa raskaana. Ensi viikko pelottaakin, kun on ultra, että onko siellä ketään. Juuri kun mieskin on tulossa mukaan. Mies tokaisi muuten äskettäin, että joko raskaus näkyykin, mutta uskottelin sen olevan vain turvotusta. Huomaan miehen tuijottelevan mun mahaa aika useinkin. Omasta mielestäni olen vain lihava kuten aina ennenkin, mutta toinen selkeästi miettii onko kyseessä tuttua läskiä vai raskausmahaa.

Totta puhuen, nyt on myös alkanut tulla pieni pelko, että miten sitä pärjää jos/kun vauva syntyy. Osittain varmaan johtuu siitä, kun elämässä on ollut niin paljon läheisten menettämisiä viime vuosina ja isoja muutoksia elämässä, että tuleva tuntematon pelottaa. Mutta sellaista se vanhemmaksi kasvu varmasti on, epävarmuutta omista kyvyistä ja jaksamisesta aina välillä.