Rv 5+6:n tullut tuhruvuoto jäi vain hetkelliseksi tuhruksi, eikä vuotoa ole enää ollut. Kramppeja on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän. Osa varmasti jännityksestä kuviteltuja, osa selkeästi todellisia.
Tuntui typerältä luoda itselleni turhia toiveita, mutta huomasin rintojeni oikeasti kipeytyvän - koko ajan enemmän ja enemmän. Havahduin, että minulla oli nälkä heti herätessä ja kuvotti koko ajan. Lisäksi on alkanut röyhtäyttelemään ja ikenetkin vuotavat verta. Raskausoireet tuli siis takaisin, ihan käsittämätöntä! Tahtomattani toiveet heräsi. Tällä hetkellä tunnen olevani enemmän raskaana kuin aikaisemmin. Ehkä sittenkin matkassa on joku..?
 |
| klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin |
Terkka oli (ehkä itsekin hCG:stä huolestuneena?) jo kerennyt tehdä lähetteen varhaisultraan, joka on onneksi jo kuun lopussa, mutta satuilin silti kärsiväni oireettomuudesta, tiputteluvuodosta ja krampeista - tai ei se nyt varsinaisesti satuilua ollut, koska kaikkia olen kokenut viime päivinä. Ja jos tämä on ku, en todellakaan halua kokea yksin kaukana kaikesta asuvana sitä, että saan sisäisen verenvuodon. Ei tänne periferiaan noin vain ambulanssia akuutissakaan tilanteessa saa, koska se ainut voi olla 150km säteellä missä vain.
On kyllä sekaiset fiilikset. En tiedä yhtään mihin ja mitä uskoa. Yhtenä hetkenä koen toivoa, toisena pelkään alhaisen hCG:n tarkoittavan tulossa olevaa keskenmenoa ja kolmantena hyperventiloin paniikissa kohdunulkoista. Onneksi kohta selviää, onko kyseessä ihmemies MacGyver, Wonder Woman vai jotain, mistä pitää päästä eroon.
Noh, toistaiseksi olen siis vielä kuitenkin raskaana ainakin jossain määrin.
Olen käynyt päivittäin katsomassa täällä, kuinka varhaisultran lähetteelle kävi. Onneksi neuvolassakin olivat sen verran valveutuneita, että ymmärsivät huolesi ja tekivät lähetteen ilman turhia mutinoita. Oireesi kuulostavat todella lupaavilta ja ennen kaikkea sellaisilta, mitkä antavat toivoa iloisesta lopputuloksesta ❤️ täällä on kaikki mahdolliset sormet ja varpaat ristissä, että pieni on oikeassa paikassa oikean kokoisena ja kasvaa juuri niin kuin "pitääkin".
VastaaPoistaKiitos myötäelämisestä ❤️ aluksi tuntui ettei varhaisultraa saisi mitenkään, varsinkin kun minulle on viimeiset kolme viikkoa soitellut joka kerta eri ihminen neuvolasta, mutta onneksi nyt sain sen. Tämä on kyllä aikamoinen jännitystarina, mutta ois kiva saada selvyys missä mennään ! Mut varsinkin tämä takaisin tullut kuvotus kyllä kieltämättä povaisi hyvää 👀 onneksi ei ole pitkä aika ultraan.
PoistaPs. Onko sulla mitään tietoa, tai kokemusta, miksi sisäänkirjautuminen ei ykskaks onnistukaan? Tänne kommenttialueelle siis. Tulee vain teksti "Sisäänkirjautuminen kommentin lisäämistä varten ei onnistu. Tarkista, että sisäänkirjautuminen sallitaan selaimen määrityksissä". Ei ole väliä selaimella eikä sillä kommentoinko omaan vai toisen blogiin. Ihan ykskaks tosiaan tuli 🤔
Kuvotus kuulostaa myös varsin lupaavalta oireelta (vaikkei se toki itsessään ole kovin mukava kokea) 🌈 Voin kuvitella, minkälaista vuoristorataa viimeiset pari viikkoa on ollut.
PoistaHei tiedätkö, mulla on ollut aivan sama ongelma enkä ymmärrä edelleenkään, miksi ns. omassa selaimessa kommentointi oman tilin kautta ei onnistu. Pääsen kommentoimaan vain Chromen kautta kirjautuneena. Yksi lukijani myös mainitsi, ettei päässyt kommentoimaan johonkin tekstiini ollenkaan... mikä lie ongelma on liikkeellä nyt.
No nimenomaan,vuoristorata kuvaa erinomaisesti näitä viime viikkoja!
PoistaAaa, eli lienee siis bugista kyse. Minä pääsen näköjään mozillan kautta kommentoimaan omalla profiililla, mutta muilla en. Toivottavasti menee ohi pian.
En halua olla ilonpilaaja tässä vaiheessa enää... mutta realisti... valitettavan useat tutkimukset osoittavat, että matala hcg ei takaa loppuun asti menevää raskautta vaikka varhaisultrassa todettaisiinkin vilkas alkio sykkeellä, vaan silti harva elää yli 12:sta viikon. Kannattaa olla varautunut niin asia on ehkä helpompi käsitellä jos huonosti käy. Minulla on omakohtaista kokemusta 2x matalista hcg:stä ja lisäksi ystävällä. Eikä siis hyvin päättynyt kummallakaan...
VastaaPoistaKiitos kommentista, et sinä ilonpilaaja ole. Totta puhelet, matala rakaushormoni indikoi huonoa lopputulosta ja kyllähän sen on tässä saanut jo muutaman kerran elämän aikana kokea. Mielestäni olen realisti itsekin omissa ajatuksissa, ja sen huomannee postauksistanikin, että en ole tekemässä viel äsynnytyssuunnitelmia.. :) haluan kuten varmasti jokainen raskaana oleva kuitenkin uskoa, etta tämä päättyy hyvin. Se ei liene kiellettyä. Jokainen km:n kokenut varmasti myös ajattelee raskautta ja sen etenemistä aina pahimpien skenaarioiden kautta, joten ei minullekaan madollinen keskenmeno yllätyksenä tule.
Poista