Kun vapaaehtoisesti lapseton mies sai kuulla raskaudesta

Ensimmäiset sanat viestillä lähetetystä positiivisesta raskaustestistä olivat "mitä tämä kuva tarkoittaa, en ymmärrä" - vaikka kuvassa oli mahdollisimman selkeä raskaustesti kuvattuna käyttöohjeiden päällä 😂 

Tajuttuaan sanaselityspeli aliaksen kaltaisen selvityksen, vapaaehtoisesti lapsettoman suusta tuli vapaaehtoisesti lapsettomalle tyypillisesti paniikinomaisesti, että hänellä ei ole sellaisia luonnostaan huolehtivaisen ihmisen ominaisuuksia, joita hänestä mielestään vanhemmalta vaaditaan - hänhän unohtaa katsoa koirien vesikupinkin, että siinä on vettä. 

Naurahdin, että nyt on vähän myöhäistä epäillä omia ominaisuuksiaan vanhempana, mutta ymmärrän miestä. En osaa itsekään täysin suhtautua vielä tähän asiaan leijonaemon lailla. Välillä en edes muista olevani raskaana, seuraavassa hetkessä työkaveri manaa, että pikkulapsiaika pilaa erinomaisen parisuhteeni ja sitten kolmannessa hetkessä uskon, että raskaus on kohtalon sanelemaa ja pelkään kuollakseni keskenmenoa.

Hetken päästä mies tokaisi että totta kai hän on mukana parhaansa mukaan, ei kai hän muuten tjottailuun olisi lähtenyt mukaan, mutta ajatteli tärppäämisessä kestävän hetken. Ja jutellaan tarkemmin sitten kun työputki ohi ja nähdään, koska nyt välissä on 100km ja ristikkäiset työvuorot.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Kun uutisesta päästiin lopulta keskustelemaan kasvokkain, mies nappasikin heti kainaloon ja tokaisi, että varmistetaanko saunan jälkeen, että pullat on aivan varmasti uunissa ♥ Hän oli kuin olikin hyvin iloinen ja selkeästi onnellinen raskaudesta ihan vilpittömästi, vaikka vielä viikko sitten epäili ettei meidän rahat tule riittämään ja hänestä ei tule hyvää isää.

Mies oli tutkinut googlessa erilaisia asioita isyyteen ja vanhemmuuteen liittyen. Netissä kuulema luki sitä ja tätä tuosta ja tästä, ja kysyi että onko asia näin. Kyselyvaihe oli mun mielestä tosi hellyttävää ja kertoo kuinka täysillä mies on mukana tässä, koska muutoin se ei googlessa vietä aikaa, ellei ole tosi kyseessä ja joku asia kiinnosta.

Mies esitti myös toiveen pojasta (aivan kuin voisin vaikuttaa siihen, kumpi sieltä tulee) ja pojan toisesta nimestä. Se on nimi, joka kulkee heillä suvussa ja se itseasiassa on yksi minunkin lempinimistä, joten ainakin siitä olemme sovussa ihan ilman neuvotteluja. Mielessähän mulla on tytölle ja pojalle etunimet, katsotaan mihin päädytään ja mitä meiltä kaksilahkeinen on niistä. Mutustelen vielä itsekseni niitä.

Nyt on maltettava odottaa, että raskaus etenee johonkin pisteeseen - tässä tapauksessa varhaisultran sydänääniin, jotta uskaltaa hieman enemmän iloita. Jännitys sydänäänien kuulumisesta tarttui mieheenkin, että onko raskaus oikeasti ihan tosi juttu ja uskaltaako tässä suunnitella jo lapsiperheen tulevaisuutta.