6. raskausviikko

Kuudennesta (6.) raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 5 viikosta ja 0 päivästä 5 viikkoon ja 6 päivään (5+0 – 5+6).

Alkion pituus on 1-3 mm.

lähde: vau.fi

Närästys, vieno öklötys ja tissikipu vaihtelee päivittäin. Öisin hikoilen kaikki raskausoireet pois, ihan kirjaimellisesti. Edelleen olo on vähän kuin olisi ovulaation jälkeiset piinaviikot meneillään. Yhtenä aamuna tissit on hurjan isot ja kipeät, iltapäivästä aivan kuin pullataikinaa ja kaksi kokoa pienemmät. Seuraavana iltana joudun makuulta juoksemaan vessaan oksentamaan.

Se missä eilen tuntui, että olen tukevasti raskaana, tänään kalvaa epätoivo, että ei tuolla jossain kukaan kasva, korkeintaan läskiä. Olo ja oireet tuntuu vaihtuvan päivittäin, joskaan mitään superselkeitä tai voimakkaita ne ei ole olleet vielä missään vaiheessa ja se hieman pelottaakin. Keskenmeno, tuulimuna ja kohdunulkoinen tulee mieleen päivittäin. Kaikki on mahdollista ja oma historia huomioiden mikään viikko ei ole turvallisilla vesillä.

Sain varhaisultran raskausviikolle 6+2. Tässä yritän niin sanotusti tappaa aikaa ennen sitä. Yritän rentoutua, olla ajattelematta, mutta huomaan yhä ylianalysoivani kroppaani ja päivittäin vaihtuvia raskausoireita. Mutta hei, aamulämpöjen mittailun olen sentään nyt jättänyt pois, myönnän, olin tulla hulluksi.

Vihdoinkin omakannassa lukee, että olen soittanut äitiysneuvolaan ja tiedoissa lukee, että raskaus on toivottu ja hommat etenee. Eihän siinä mennytkään kuin pari viikkoa.. Tietojen näkyminen omakannassa konkretisoi asiaa edes hieman. 

Miehenkin kanssa ollaan vihdoin päästy juttelemaan kunnolla ja voi että rakastan sitä tyyppiä. Ei aina toimi kuin valioyksilö, mutta huippuyksilö kyseessä silti, ei voi muuta sanoa. 

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Olen vaihtamassa terveyskeskusta toisen kunnan terveyskeskukseen, paristakin syystä. Tämä uusi on 10km lähempänä  siellä suunnassa, jossa liikun muutoinkin töiden vuoksi, toisin kuin oman paikkakuntani terveyskeskus, joka on 20km täysin päinvastaisessa suunnassa kaikesta. Toinen syy on se, että vaihtamalla tätä terveyskeskusta pääsen jatkossa mm. ultraan juuri siihen sairaalaan, jossa myös synnytys tapahtuu. 

Varhaisultran joudun kuitenkin käymään vielä siinä keskussairaalassa, jonka piiriin kuulun. Se on yli 60km aivan päin vastaisessa suunnassa, kuin missä asioin eikä siellä saa enää edes synnyttää. Eli sanomattakin selvää, että terveyskeskuksen ja sitä kautta myös neuvolan vaihto on järkevä teko. Harmittaa vain sikana, että ihanan empaattinen neuvolan täti vaihtuu nyt ei-niin ihanaan henkilöön, jolta ei kamalasti myötätuntoa herunut 12 vuotta sitten.. 

Töissä tietää nyt sitten jo toinenkin. Toivotti onnea ("kun kuulin asiasta") ja käski ottaa rennosti kroppaa kuunnellen. Ja käski sanoa pomollekin, koska minulla on oikeus kieltäytyä kuulema tietyistä tehtävistä, jos yhtään tuntuu siltä. En nyt ihan vielä haluasi kuitenkaan sanoa kaikelle kansalle. Toisaalta minun ei luultavasti tarvitsekaan sanoa, kyllä kohta kaikki tietää kertomattakin. Ahdistava tilanne, varsinkin jos ei sydän sykikään tai kasva edes mitään elinkelpoista.. Pakko myöntää, että paineet varhaisultraan aikamoiset.