39. raskausviikko

Juuri kun olin päässyt valittamaan, että tämä raskaus menee kuitenkin loppumetreille asti ja alan stressaamaan sitä, ettei mitään todellisia tuntemuksia synnytyksen lähestymisestäkään ole ollut tähän mennessä, niin uusi raskausviikko alkoikin sitten niin kovilla supistuksilla, että se herätti jo toiveita - vihdoin hommat etenee!

Ensin koko päivän vatsaa kiristeli silloin tällöin. Sitten yks kaks havahduin, että hetkonen, paine alakerrassa oli koko alapäässä eikä vain rakossa, kuten aikaisemmin. Pistin vielä kaiken kuitenkin ummetuksen piikkiin. Illalla makuulleni päästyäni se kuitenkin alkoi - ihan kunnon aaltomaiset menkkajomot, vatsan kiristykset, lantion kivut ja paineen lisääntyminen. En osannut päättää, onko tämä yö tuntemuksineen kiehtova vai pitäisikö jo synnärin numero kaivaa puhelimeen talteen. 

Yöllä en nukkunut juuri laisinkaan, sen verran nämä orastavat mahtituntemukset pitivät hereillä, mutta aamulla olo oli lähes normaali ja huomasin pettyneeni, kun jatkossa yöt menikin ilman ihan tavallisesti. Ns. oireettomuus on jatkunut tuon yhden yön jälkeen tavalliseen malliin ja pieni toivonkipinä luonnostaan lähipäivinä käynnistyvästä synnytyksestä haihtui savuna ilmaan.  Pöh!

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Viimeisessä neuvolassa otin tuntemukseni kysyttäessä puheeksi, mutta kuten tähänkin mennessä, eipä siinä yhtään enempää viisastunut missä mennään. Pissa oli kahdella plussalla ja verenpaineetkin taas aivan hurjat, joten ne yhdistettynä selkeästi kuivuneeseen olotilaan, lisättiin parin päivän päähän äitiyspolin alustaviin verikokeisiin lisää kokeita kertomaan tarkemmin terveydentilasta.

Sf-mitta jatkaa edelleen myös yläkäyrien yläpuolella kasvua, nippa nappa ruudukon sisälle saatiin täppä, eli voitte vaan kuvitella miten taivaissa käyrä kulkee.. Omasta mielestäni vauva oli taas tosi ylhäällä, mutta kyllä tässä nyt alkaa hahmottamaan, että maha taitaa olla oikeasti iso, pahimmillaan lapsikin. Viikossa oli tullut painoakin noin kilon - tähän mennessä niitä on koko aikana kertynyt kahdeksan, vaikka en saa juuri mitään syötyä tai juotua. 

Sinänsä mulla ei ole kiire raskausvatsasta eroon, olen pärjännyt sen kanssa tosi hyvin ja mielestäni se on kaunis, joskin piukea pallo edessä. Ainut mikä harmittaa niin se ettei ole kenkiä eikä pääse lenkille ja se, että ei uskalla syödä kunnolla, kun tulee niin herkästi ylös. Itse synnytys ei jännitä edelleenkään,  nurkan takana oleva täydellinen elämänmuutos hieman, mutta toisaalta pelkoni vauvan kokoa kohtaan kasvaa kasvamistaan.

Terveydenhoitaja yhdessä harjoittelijan kanssa päätti, että ottavat synnärille yhteyttä ja kertovat tämän hetkisistä terveydentilastani, koska äidin jaksaminen otetaan kyllä huomioon synnytystä miettiessä ja terkka ja hoitaja olivat käynnistämisen kannalla hekin. Toivottavasti yhteydenotto vahvistaisi polin ajatuksia siitä, että ensi käynnillä käynnistetään eikä odoteltaisi enää..