Lapsettomuustutkimuksien tulokset ja jatkosuunnitelma

Tutkimukset toistuvien keskenmenojen vuoksi on nyt takana ja kuten suurimmalle osalle käy, emme mekään saaneet sieltä vastausta keskenmenojen syihin. En kuitenkaan ole maatani myynyt, en edes vaikka tämä nurkan takana oleva ovulaatio jää tyystin hyödyntämättä kiitos miehen reissutyön. Tässä on mukavasti nyt aikaa tutkiskella ajatuksen kanssa kaikkea sitä, mitä on saanut viime aikoina kuulla.

Lähtökohtaisesti labrakokeissa ei siis löytynyt mitään selittävää, kuten ei myöskään kromosomitutkimuksissa. Mies oli täysin terve myös ja koska raskautuminen itsessään ei ole ongelma, syy lienee minussa, mikä se sitten onkaan. Ferritiini oli ainut mietityttämään jäänyt asia, sillä luku oli vain 26µg/l, mutta se on viitearvojen sisällä eikä näin aiheuttanut lääkärin mielestä jatkotoimenpiteitä, koska hemppa oli erinomainen. Syy alhaiseen ferritiiniin voi olla siinäkin, että kuukauden sisään on tapahtunut keskenmenon tyhjennysvuoto ja menkat. Ajattelin kuitenkin alkaa syödä rautalisää monivitamiinien kylkiäisiksi. 

Jatkoksi määrättiin 10 päivän kuuri 10mg Terolut ja jos plussaan (kuurin aikana, Terolut lopetetaan), raskauden tueksi otetaan näillä näkymin Lugesteron sekä Primaspan. Terolutit oli määrätty ottamaan kp15-25, mutta muiden kokemuksia luettuani aion varmistaa oviksen testein ja aamulämmöin ennen kuurin aloitusta, sillä ilmeisesti terot yms. voivat haitata ovulaatiota. Sinänsä erikoista, että määrätään sellainen aloitusajankohta, joka todennäköisesti perustuu vain tilastojen tuijotteluun siitä, että jokainen nainen ovuloi säntillisesti kp14. Ja näinhän ei aina todellakaan ole.

Kaikista parasta on se, että jatkossa saan varhaisultraan ihan mankumatta ajan! Nyt se on kirjoitettu kirjoihin ja kansiloihin, että jatkossa joka ikisen raskauden kohdalla pääsen automaattisesti varhaisultraan jo rv6. Kokonaisuutena julkinen terveydenhuolto on yllättänyt positiivisesti. Joskus näinkin päin..

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Siinäpä nyt sitten oli ne ensimmäiset ja näillä näkymin ainoiksi jäävät apukeinot tässä tilanteessa. Vaikka yritystaivalta on jo kaksi vuotta, en koe vielä olevani lapseton, tai lapsettomuuden vaivaavan meitä. Meillä on kuulemma vielä hyvät mahdollisuudet onnistuneeseen raskauteen ja se onkin se suurin motivaatio jatkamaan.

Mietin siksi pitkään, että laitanko tähän ensimmäistä kertaa tunnisteeksi "lapsettomuus". Päätin kuitenkin, että olen tilanteen yläpuolella enkä anna yhdenkään tunnisteen tai kannassa näkyvän N96 diagnoosin määrittää sitä, mitä minä olen. Vaikka näistä edellä luetuista apukeinoista ei olisi hyötyä, niin se ei tarkoita etteikö elämä jatkuisi. Meidän ei vain ole silloin tarkoitus kokea elämää biologisten lapsien kautta ja sen hyväksyn.

Ymmärrän tietysti, että joillekin lapsettomuus on se pahin mahdollinen skenaario, enkä yhtään vähättele heidän tunteitaan, päin vastoin. Minulle vain on itselleni henkilökohtaisesti helpompi jatkaa elämää, kun hyväksyn asian nikottelematta. Asian hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö surisi, jos jäisimme pysyvästi lapsettomiksi. Varmasti tulisi itkutkin tirautettua, mutta en halua jäädä sellaiseen limboon, jossa elän elämääni menetyksien kautta. 

Nyt on kuitenkin luottavainen ja optimistinen mieli tulevaan, joten tästä eteenpäin jatketaan taas normaaliin tapaan - muutaman apukeinon voimin.