Viimeiset hetket ennen päätepysäkkiä

Jos tämä postaus tulee luettavaksi, on se erikseen ajastettu rv 39+0 polikäynnin jälkeen tulevaksi ja tarkoittaa sitä, että vauva on jättänyt arkensa kohdussa taakseen ja opettelee nyt avuttomana elämää kohdun ulkopuolella uusavuttomien vanhempiensa kanssa  😅

Seuraava postaus on varmaankin sitten se kuuluisa synnytyskertomus siinä vaiheessa, kun kerkeää taas kirjoittamaan. Tämä postaus sisältää ne viimeiset rehelliset ajatukset joita päässäni on pyörinyt juuri ennen kahden vuoden urakan saavuttua päätepysäkilleen.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Epävarmuus on sana, joka kuvaa mielestäni parhaiten tätä sekä henkistä että fyysistä matkaa. Ensin epävarmuutta on siinä, raskautuuko sitä koskaan, sitten jatkuuko raskaus ja minne asti, tai onko tämä ja tuo oire normaali osa raskautta. Ja sitten on epävarmuutta siitä, että onhan lapsi terve, kasvaahan hän normaalisti, liikkuuko hän normaalisti. Mutta vaikka miten yrittää tutkia nettiä ja udella lääkäreiltä, vastauksia saa vasta lapsen synnyttyä. 

Myös parisuhde on kipuillut jatkuvasti kaiken muun epävarmuuden ohella. Kun Mies tuntee olevansa jumissa ihan globaalilla tasollakin epävarmassa tilanteessa, on itsekin epävarma. Mies on epävarmuuttaan kaikki yhteiset ja sovitut asiat asettanut prioriteettilistallaan alimmaksi. Näinhän ne katsokaas mystisesti katoaa kokonaan olemasta, eikä niistä tarvitse näin ollen tarvitse välittää, vaan voi rauhassa märehtiä vaikkapa niitä yhteiskunnallisia asioita.  

Tässä ihan loppumetreillä Miehelle iski silminnähtävä pakokauhu, koska vauva ei syntynytkään silloin kun hän piti talviloman, vaikka hän luuli näin tapahtuvan. Ja tämä oli kuukautta ennen laskettua aikaa.. Niimpä hän mitään sanomatta päätti, että kun lapsi ei nyt syntynytkään silloin kun hälle sopi parhaiten, tulen sitten vauvan kanssa 100km matkan kelataxilla kotiin. Itse sain melkein hermoromahduksen, miten tällainen ajatus on edes mahdollista.

Samaan aikaan toitotetaan, miten minun pitäisi ymmärtää, sillä Mies elää myös epävarmuudessa. Toki ymmärrän, että hän ei luultavasti ole hahmottanut lapsen olemassaoloa lainkaan, sillä hän ei ole se kuka kärsii raskauspahoinvoinnista eikä hänen kylkiin muksita. Epävarmuus Miehessä on saanut kuitenkin miettimään, että kestääköhän monia vuosia kaksin taivallettu matka sittenkään kolmannen osapuolen tuomia muutoksia. 

Noh, kivitin Miehen kyllä siihen malliin tästä hakucasesta, että koska todennäköisesti synnytykseen hän ei valitettavasti pääse (tämä on ok, lemmikkejä kun ei voi jättää hoitamatta tai taloa näin talviaikaan lämmittämättä), niin hakemaan hän kyllä saa luvan tulla vaikka kesken työpäivän ja siitä pidetään nyt kiinni. En kaipaa kotiin pääsemisestä epävarmuutta. Riittää, että koko synnytys tulee olemaan epävarmuutta, koska en voi vaikuttaa sen etenemiseen mitenkään.

klikkaa tästä kuvan tekijänoikeuksiin

Raskauden loppua kohti itsekin on tullut epävarmaksi omasta osaamisesta - entä jos ei jaksa, jos arki onkin vain yhtä taistelua ja selviytymistä seuraavaan päivään? Nopealla aikataululla kaavaillut säästötoimenpiteet "hyvinvointialueella" eivät ole tuomassa helpotusta elämään nekään. Epävarmuudessa eläminen ei kuulu omaan osaamisalueeseen, ja sekin tekee olon entistä epävarmemmaksi.

Uskon silti, että jos tätä kahden vuoden pituista polkua ei olisi kävelty upottavimman suon kautta, ei varmasti olisi oman ja ympäristön aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta saanut koskaan tarpeeksi uskallusta ottaa askelta jotain ihan uutta ja tuntematonta, mutta niin mielenkiintoista ajanjaksoa kohti. Luotan myös siihen, että parisuhdekin tästä vielä raiteilleen palaa. Vuosia on kuitenkin yhdessä jo eletty, vaikka välillä itse kukin vähän typeryyksiä möläyttelee..

Lopuksi haluaisin kiittää ihan kaikkia ja erityisesti kommentoijia - olette saaneet minut tuntemaan aitoa, pyyteetöntä välittämistä tässä hieman ehkä normaalia pidemmäksi kestäneessä matkassa. Toivottavasti myös omalta osaltani olen voinut tsempata muita "pitkänmatkalaisia" - lopulta tämäkin etappi tavoitti maaliviivan ja toivon sen valavan uskoa tulevaan muillekin yrittäjille 💖